Jokaisen keski-ikäisen suomalaisen kanssa voi aloittaa keskustelun Spedestä.
Jokaisen keski-ikäisen suomalaisen kanssa voi aloittaa keskustelun Spedestä. Italiassa sama onnistuu Dario Argenton avulla. Huumoria Suomessa ja kauhua Itaiassa. Molempien elokuvat olivat hurjia menestyksiä 1970-luvulla piti niistä tai sitten ei.
Argento jatkoi Mario Bavan aloittamaa giallo-genreä mestarin elkein. Koko 1970-luku ja hyvän matkaa seuraavaa sujui mallikkaasti. Yleensä ohjaajan kanonista puuttuu harrastajan hyllystä juuri tämä elokuva. Nyt se on mahdollista nähdä leikkaamattomana ja restauroituna. Jenkeissä puukotettu puolitoistaminuuttinen on helppo erottaa, koska sitä ei ole dubattu englanniksi.
Rokkirumpali (Michael Brandon) lähtee seuraamaan outoa tummaan pukuun ja tummiin laseihin sonnustautunutta vaanijaa ja päätyy tappamaan tämän teatterissa samaan aikaan, kun naamioitu hahmo todistaa tapahtuman salamavalon ja pitkän objektiivin avulla. Vainoharhainen kudelma sisältää ohjaajalle tyypillisiä hurjia kuvakulmia ja kamera-ajoja. Hyvin toimii edelleen.
Odotuksiin nähden laadukas kuva ja selkeä ääniraita. Ennio Morriconen musiikki soi kauniisti. Ekstroissa biografia ja filmografia, kaksi traileria, tiiseri, still-kuvia ja julisteita, jenkkiversion alku- ja lopputekstit (5 min.). Väärä kuvasuhde takakannessa. (PS)