David Benioffin ja D.B. Weissin luoma tv-sarja on vienyt George R.R. Martinin Westerosin liki 200:aan esitysmaahan.
David Benioffin ja D.B. Weissin luoma tv-sarja on vienyt George R.R. Martinin Westerosin liki 200:aan esitysmaahan. Samalla siitä on tullut kaikkien aikojen merkittävin televisiosarja oli mittapuuna sitten suosio, laatu tai tuotannon laajuus. Viidettä kautta kuvattiin miltei vuoden ajan kahdessa poikkeuksellisen suuressa tuotantotiimissä Kroatiassa ja Espanjassa. Tuottajat reissasivat maiden välillä. Työtapa lienee ainutlaatuinen.
Martinin viimeksi suomenetut romaanit ovat ajoittain laahanneet, mutta tv-sarja puolestaan on pitänyt tasaista laatua. Viitoskautta helpotti se, että odotettuja tapahtumia pakkautui aikamoisen paljon. Lohikäärmeet nostavat profiiliaan, Cerseitä nöyryytetään, Stannisin sotaretki kiihtyy ja Jon kohtaa kylmät vihollisensa.
Tämä ei kuitenkaan selitä korkeaa laatua.
Miksi juuri tämä kokonaisuus onnistui, kun muut tolkien-pastissit eivät. Ehkäpä juuri siksi, ettei Westeroosilla sittenkään ole kovin paljon tekemistä Tolkienin Keski-Maan kanssa.
Tolkienin rinnakkaismaailma ammensi paljon todellisuudesta ja historiasta, vaikka kirjailija jyrkästi kielsi allegoriat. Martin puolestaan on avoimesti kertonut vaikutteensa. Jos lohikäärmeet, idän mystiikka ja pohjoisen hirviöolennot jätetään huomioitta, kyse on keskiaikaisesta, realistisesta maailmasta, jossa tasapainoa haetaan politiikan ja asevoiman välillä. Ihmiset ovat tunteineen lihaa ja verta. Seksuaalisuus kuuluu keinovalikoimaan. Luonnonuskonnot jylläävät ja puritaaninen uskonnollinen hurmos nousee uhmaamaan kuninkaita.
Keskiaikaan yhdistetään paljon myöhemmän ajan eli Britannian Ruusujen sodan poliittista sekamelskaa. Keskeiset henkilöhahmot ovat saaneet piirteitä todellisista henkilöistä, mutta niitä ei ole piirretty yksi yhteen. Kääpiö Tyrionissa on piirteitä Shakespearen mallin mukaisesta Rikhard III:sta, Tywin on kuin Edvard I ja Joffrey Rikhard II. Cersei muistuttaa Margareeta Anjoulaista. Dany on yhdistelmä maanpaossa olevaa Henrik Tudoria, Aleksanteri Suurta ja Joan d’Arcia, joka ei palanut tulessa. Dokumenttilevyllä tätä todellisuuspeliä kuvataan ansiokkaasti.
Kuten sarjan johdannossa korostetaan, seudut ja kaupungit ovat tärkeitä toimijoita yksilöiden rinnalla. Kuninkaansatama on Lontoo, Dorne muhamettilaisten valloittama Espanja, Essos monikulttuurinen Aasia, Rautasaaret Pohjola ja Talvivaara Skotlanti. Tai ainakin melkein. Koska esikuvat välillä vain hipaisevat draamaa, katsoja pysyy kiinnostuneena.
Dothrakit ovat yhdistelmä intiaaneja ja hunneja. Meereenin areenataistelut on lainattu antiikin roomalaisilta. Tahrattomat muistuttavat osmaanien janitsaareja ja Egyptin mamelukkeja.
Jos Tolkienin esikoisteos Hobitti ja vähemmässä määrin Peter Jacksonin elokuvatrilogia pystyivät pitämään lukijan kiinnostuneena tusinan kääpiön persoonista, Valtaistuinpelin viidennessä kaudessa sama koskee ennen kaikkea kuutta tärkeintä toimijaa ja kymmeniä persoonallisia sivuhahmoja. Varsinkin naiset ovat vaikuttavia. Dany edustaa modernia naispoliitikkoa, Arya tyttöenergiaa, Cersei vallalle ahnetta pahuutta.
Miehet ovat ominaisuuksiltaan haavoittuvia. Jon Nietos on naiivi sankari. Kääpiö Tyrion kuvaa sitä, kuinka yhteisö suhatutuu erilaisuuteen. Jaime on paradoksi, yksikätinen ritari. Kuvaavaa on, että sarjassa on suosittuja mieshahmoja tapettu armottomasti. Kill your darlings, on draaman ohje. Nyt sen käyttöä on tosiaankin korostettu.
Mielenkiintoisia hahmoja onneksi riittää. Muutenhan asetelma olisi jo romahtanut.
Kuva ja ääni ovat parasta, mitä televisioon tuotetaan. Dolby Atmos –ääniraitaa ei ikävä kyllä ollut mahdollista testata, mutta 5.1 toimi sulavasti. Neljälle levylle on mahdutettu paljon ekstroja: 8 min. poistettuja kohtauksia,124 min. dokumentit ja 12 kommenttiraitaa. Jostain syystä soittimeni ei saanut esille Histories & Lore –osuutta. (PS)