Da­vid Be­niof­fin ja D.B. Weis­sin luo­ma tv-sar­ja on vie­nyt Geor­ge R.R. Mar­ti­nin Wes­te­ro­sin li­ki 200:aan esi­tys­maa­han. Sa­mal­la siitä on tul­lut kaik­kien ai­ko­jen mer­kittä­vin te­le­vi­sio­sar­ja oli mit­ta­puu­na sit­ten suo­sio, laa­tu tai tuo­tan­non laa­juus. Vii­dettä kaut­ta ku­vat­tiin mil­tei vuo­den ajan kah­des­sa poik­keuk­sel­li­sen suu­res­sa tuo­tan­to­tii­missä Kroa­tias­sa ja Es­pan­jas­sa. Tuot­ta­jat reis­sa­si­vat mai­den vä­lillä. Työ­ta­pa lie­nee ai­nut­laa­tui­nen.

Mar­ti­nin vii­mek­si suo­me­ne­tut ro­maa­nit ovat ajoit­tain laa­han­neet, mut­ta tv-sar­ja puo­les­taan on pitä­nyt ta­sais­ta laa­tua. Vii­tos­kaut­ta hel­pot­ti se, että odo­tet­tu­ja ta­pah­tu­mia pak­kau­tui ai­ka­moi­sen pal­jon. Lo­hikäär­meet nos­ta­vat pro­fii­liaan, Cer­seitä nöy­ryy­tetään, Stan­ni­sin so­ta­ret­ki kiih­tyy ja Jon koh­taa kylmät vi­hol­li­sen­sa.

Tämä ei kui­ten­kaan se­litä kor­keaa laa­tua.

Mik­si juu­ri tämä ko­ko­nai­suus on­nis­tui, kun muut tol­kien-pas­tis­sit eivät. Ehkäpä juu­ri sik­si, et­tei Wes­te­roo­sil­la sit­tenkään ole ko­vin pal­jon te­ke­mistä Tol­kie­nin Kes­ki-Maan kans­sa.

Tol­kie­nin rin­nak­kais­maail­ma am­men­si pal­jon to­del­li­suu­des­ta ja his­to­rias­ta, vaik­ka kir­jai­li­ja jyrkäs­ti kiel­si al­le­go­riat. Mar­tin puo­les­taan on avoi­mes­ti ker­to­nut vai­kut­teen­sa. Jos lo­hikäär­meet, idän mys­tiik­ka ja poh­joi­sen hir­viöo­len­not jä­tetään huo­mioit­ta, ky­se on kes­kiai­kai­ses­ta, rea­lis­ti­ses­ta maail­mas­ta, jos­sa ta­sa­pai­noa hae­taan po­li­tii­kan ja ase­voi­man vä­lillä. Ih­mi­set ovat tun­tei­neen li­haa ja ver­ta. Sek­suaa­li­suus kuu­luu kei­no­va­li­koi­maan. Luon­no­nus­kon­not jylläävät ja pu­ri­taa­ni­nen us­kon­nol­li­nen hur­mos nou­see uh­maa­maan ku­nin­kai­ta.

Kes­kiai­kaan yh­dis­tetään pal­jon myö­hemmän ajan eli Bri­tan­nian Ruu­su­jen so­dan po­liit­tis­ta se­ka­mels­kaa. Kes­kei­set hen­kilö­hah­mot ovat saa­neet piir­teitä to­del­li­sis­ta hen­kilöistä, mut­ta niitä ei ole piir­ret­ty yk­si yh­teen. Kää­piö Ty­rio­nis­sa on piir­teitä Sha­kes­pea­ren mal­lin mu­kai­ses­ta Rik­hard III:s­ta, Tywin on kuin Ed­vard I ja Joff­rey Rik­hard II. Cer­sei muis­tut­taa Mar­ga­ree­ta An­jou­lais­ta. Da­ny on yh­dis­telmä maan­paos­sa ole­vaa Hen­rik Tu­do­ria, Alek­san­te­ri Suur­ta ja Joan d’Ar­cia, jo­ka ei pa­la­nut tu­les­sa. Do­ku­ment­ti­le­vyllä tätä to­del­li­suus­pe­liä ku­va­taan an­siok­kaas­ti.

Ku­ten sar­jan joh­dan­nos­sa ko­ros­te­taan, seu­dut ja kau­pun­git ovat tär­keitä toi­mi­joi­ta yk­silöi­den rin­nal­la. Ku­nin­kaan­sa­ta­ma on Lon­too, Dor­ne mu­ha­met­ti­lais­ten val­loit­ta­ma Es­pan­ja, Es­sos mo­ni­kult­tuu­ri­nen Aa­sia, Rau­ta­saa­ret Poh­jo­la ja Tal­vi­vaa­ra Skot­lan­ti. Tai ai­na­kin mel­kein. Kos­ka esi­ku­vat vä­lillä vain hi­pai­se­vat draa­maa, kat­so­ja py­syy kiin­nos­tu­nee­na.

Doth­ra­kit ovat yh­dis­telmä in­tiaa­ne­ja ja hun­ne­ja. Mee­ree­nin aree­na­tais­te­lut on lai­nat­tu an­tii­kin roo­ma­lai­sil­ta. Tah­rat­to­mat muis­tut­ta­vat os­maa­nien ja­nit­saa­re­ja ja Egyp­tin ma­me­luk­ke­ja.

Jos Tol­kie­nin esi­kois­teos Ho­bit­ti ja vä­hemmässä mää­rin Pe­ter Jack­so­nin elo­ku­vat­ri­lo­gia pys­tyivät pitämään lu­ki­jan kiin­nos­tu­nee­na tu­si­nan kää­piön per­soo­nis­ta, Val­tais­tuin­pe­lin vii­den­nessä kau­des­sa sa­ma kos­kee en­nen kaik­kea kuut­ta tär­keintä toi­mi­jaa ja kym­me­niä per­soo­nal­li­sia si­vu­hah­mo­ja. Var­sin­kin nai­set ovat vai­kut­ta­via. Da­ny edus­taa mo­der­nia nais­po­lii­tik­koa, Arya tyttöe­ner­giaa, Cer­sei val­lal­le ah­net­ta pa­huut­ta.

Mie­het ovat omi­nai­suuk­sil­taan haa­voit­tu­via. Jon Nie­tos on naii­vi san­ka­ri. Kää­piö Ty­rion ku­vaa sitä, kuin­ka yh­teisö su­ha­tu­tuu eri­lai­suu­teen. Jai­me on pa­ra­dok­si, yk­sikä­ti­nen ri­ta­ri. Ku­vaa­vaa on, että sar­jas­sa on suo­sit­tu­ja mies­hah­mo­ja ta­pet­tu ar­mot­to­mas­ti. Kill your dar­lings, on draa­man oh­je. Nyt sen käyttöä on to­siaan­kin ko­ros­tet­tu.

Mie­len­kiin­toi­sia hah­mo­ja on­nek­si riittää. Muu­ten­han ase­tel­ma oli­si jo ro­mah­ta­nut.