Gordon Gekkon puhelin palautetaan, kun entinen pörssihai vapautetaan vankilasta.
Gordon Gekkon puhelin palautetaan, kun entinen pörssihai vapautetaan vankilasta. Kännykkä on se ensimmäinen mobiilimalli, Motorola DynaTAC 8000X. Kilon painoisen halon akku kesti tunnin ja sen muistissa säilyi jopa kolmekymmentä puhelinnumeroa.
Ovatko Gekkon omatkaan opit enää käyttökelpoisia? Greed Is Good iskulause – ”ahneus on hyväksi” – näyttää 2000-luvun lopulla kääntyneen muotoon Greed Is God, ahneus on Jumala. Oliver Stonen uuden Wall Street -elokuvan lopputeksteissä Yhdysvaltain valuutan tunnuslause In God We Trust vaihtuu muotoon In Greed We Trust – ”ahneuteen me luotamme”.
Gekko on vankivuosien muuttama mies. Uudessa kirjassaan ja maksetuilla luennoilla hän saarnaa tulikivenkatkuisesti ahneuden kirouksesta, jatkuvan kasvun kuplasta, joka purskahtaessaan tsunamoi perisynnin tavoin kolmanteen ja neljänteenkin polveen. Ratkaisuksi Gekko tarjoaa kolmea sanaa: Ostakaa minun kirjani!
Etäiseksi jääneen tyttärensä Winnien sulhasessa Gekko huomaa sukulaissielun:
– Kalamies tunnistaa toisen kalamiehen jo kaukaa. Jake ”Lisää” Moore on hyödyksi junaillessaan Sveitsiin säätiöityä rahaa idealistisen Winnien vihertäviin luomuhankkeisiin. Gekkon ja tyttären välit paranevat, mutta muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Pääseekö hai hampaistaan?
Oliver Stone ei ole niitä hienovaraisimpia ohjaajia. Vihjeitä tai vinkkauksia ei käytetä, jos lekalla lyöminen ajaa asian. Gekkon mukaan ahneus on kaiken pahan alku, joten pääkonnan seinällä Goyan maalauksessa Saturnus ahmii poikaansa ja valottaa ahneen loppua.
Uusi elokuva ei ole yhtä jäntevä kokonaisuus kuin alkuperäinen vuodelta 1987. Stone pyrkii syventämään, mutta onnistuu vain laventamaan. Filmi on perusteellinen mutta ponneton, siististi tehty ja viihdyttävä. Talouselämän kuprujen ja kuplien sijasta Stone haluaa kiinnittää huomion saippuakupliin. Niitä puhaltavat lapset, uusi sukupolvi, joka elokuvassa on selvästi ohjaajan silmäterä.
Luotettava pitkän linjan ammattilainen Michael Douglas, 66, hoitaa Oscar-bravuurinsa suvereenisti parikymmentä vuotta myöhempänä päivityksenä. Ikä ja sairaus – Douglas kärsii pitkälle edenneestä kurkkusyövästä – ovat muuttaneet miestä niin, että lähikuvissa hän muistuttaa hämmentävän paljon isäänsä, legendaarista Kirk Douglasia, joka nykyisin on 93-vuotias.
94-vuotias mestarinäyttelijä Eli Wallach, joka äskettäin loisti Polanskin Ghostwriterin sivuroolissa, antaa yhä parastaan Wall Streetin harmaana eminenssinä. Seitsenkymppisenä rikkainta luomisvaihettaan elävä Frank Langella käynnistää tarinan epätoivoiseen ratkaisuun päätyvänä vanhan koulukunnan pankkiirina.
Veteraanitaustaa vasten hehkuvat myös nuoret pääosanesittäjät. Shia LaBeouf on nykyhetken Dustin Hoffman tai John Cusack, sympaattinen miestähti, johon on helppo samaistua. Ei liian komea, vaan persoonallisen pehmo ihannejokamies. Toisin kuin Hoffmann ja Cusack, LaBeouf ei osoita venymistä. Hän on jokaisessa roolissaan yhtä mukava.
Sen sijaan brittinäyttelijä Carey Mulligan Gekkon tyttärenä on tajuntaa laajentava tapaus. Erinomaisia arvioita elokuvissaan An Education ja Never Let Me Go kerännyt Mulligan vangitsee katsojan kaikissa kohtauksissaan. Mulliganin herkkyys tulvahtelee ja kuvaaja Rodrigo Prieto kerää kamerallaan talteen joka pisaran jättäen otosten nimekkäämmät vastanäyttelijät statisteiksi. Tähti, todellinen näyttelijä, on syntynyt. (HB)
Laadukas kuva ja ääniraita, mutta ei loistokasta antia kuitenkaan. Sininen häiriö häiritsee loppupuoella kuvaa, mikä lienee jo teatteriversion riesaa. Sama ilmiö näkyy myös DVD-versiossa. Ekstroissa kommenttiraita ja 66 min. dolumentit. (PS)