Pom­pei­jin vii­mei­set päivät on Ro­dok­sen ko­los­sin si­sar­teos mo­nin ta­voin. Ser­gio Leo­ne ja­koi vielä oh­jaa­jan­tuo­lin, kos­ka jou­tui paik­kaa­maan sai­ras­tu­nut­ta Ma­rio Bon­nar­dia, kai­ke­ti mil­tei ko­ko­naan.

Tuo­tan­to­ko­neis­tos­sa oli pal­jon sa­maa vä­keä kuin pa­ri vuot­ta myö­hem­min elo­ku­vas­sa Tais­te­lu Ro­dok­ses­ta. Mo­ni tuo­tan­to­tii­mistä tu­li tun­ne­tuk­si ita­lia­lais­ten mo­ni­nai­sis­sa la­ji­tyy­peissä (Cor­buc­ci, tuot­ta­ja Ful­ci) seu­raa­vil­la vuo­si­kym­me­nillä, mut­ta näyt­te­lijät­rion Ree­ves, Kauf­man ja Rey jäl­keen mo­ni kol­le­gois­ta su­kel­si unoh­duk­siin ai­na­kin poh­jois­suo­ma­lai­sit­tain kat­sot­tu­na.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu brit­tiläi­sen Bu­lwer-Lyt­to­nin ro­maa­niin. Se edus­taa tyy­pil­listä kris­til­listä pro­pa­gan­daa, jo­ka vil­lit­si viih­de­ro­maa­ne­ja 1900-lu­vun tait­tees­sa (Quo Va­dis?, Ben-Hur). Mykkäe­lo­ku­vien ai­ka­kau­del­la näitä sit­ten in­nol­la fil­mat­tiin. Roo­ma­lais­ten bru­taa­lit aree­nat vuo­si­vat kris­ti­kan­san ver­ta, ja yleisö vil­liin­tyi. Täy­tyy kui­ten­kin myöntää la­ji­tyy­pin kun­niak­si, että se vi­rit­ti 1940-1960 –­lu­vuil­la esi­mer­kik­si Mi­ka Wal­ta­rin te­kemään hie­no­ja, to­sin it­seään tois­ta­via his­to­rial­li­sia ro­maa­ne­ja.

Leo­nen kä­denjäl­ki nä­kyy vielä ai­ka etäältä, mut­ta dra­ma­tur­gia tun­tuu toi­mi­van, kos­ka elo­ku­va ei pitkäs­tytä. On­han ky­seessä yk­si län­si­mai­sen ih­mi­sen ko­ke­mia hur­jim­pia luon­non­mul­lis­tuk­sia.

Jos efek­tit on­nis­tui­vat ai­kaan­sa suh­teu­tet­tu­na, nii­hin pitää myös lu­kea Ste­ve Ree­ve­sin fy­siik­ka. Elo­ku­va peit­toaa ai­na­kin hä­nen Her­cu­les-e­lo­ku­van­sa.

Oi­keas­taan vain ih­meel­li­ses­ti töksähtävä lop­pu­rat­kai­su tun­tuu kau­neus­vir­heeltä. Täh­distä kan­nat­taa muis­taa, että ne on an­net­tu la­ji­tyy­pin sisällä.

Suo­sit­te­len käyn­tiä Pom­pei­jis­sa, jos on vähäänkään an­tii­kis­ta kiin­nos­tu­nut. En­nen tai jäl­keen elo­ku­vaa, se on ai­ka mie­len­kiin­toi­nen ko­ke­mus. It­se vie­rai­lin tu­tus­tu­mas­sa Mast­ro­be­rar­di­non an­tii­kin ajan tyy­liin vil­jel­miin köynnök­siin syk­syllä 2014 ja muu­ten­kin vai­ku­tuin pai­kas­ta suu­res­ti ku­ten niin mo­ni aiem­min en­nen mi­nua.