Ruot­sa­lai­sen puo­lio­sal­lis­tu­van viih­teen mo­ni­toi­mi­mies Jan Guil­lou te­ki muu­ta­ma vuo­si sit­ten yllä­tys­siir­ron, ja ku­va­si tri­lo­gias­saan ruot­sa­lai­sen Ar­nin seik­kai­lu­ja val­lan­pe­ri­myskä­hinöistä kär­sivässä kes­kiai­kai­ses­sa Ruot­sis­sa ja Sa­la­di­nin jouk­ko­ja vas­tus­ta­vas­sa temp­pe­li­ri­ta­rien Je­ru­sa­le­mis­sa.

Kah­den en­simmäi­sen kir­jan ta­pah­tu­mat siir­ret­tiin val­ko­kan­kaal­le pe­rin su­ju­vas­ti. Voi vain har­mi­tel­la, että Rid­ley Scott eh­ti en­sin King­dom of Hea­ve­nillään. Lop­pu­tu­los jää kar­van ver­ran köykäi­semmäk­si en­nen kaik­kea jäh­meän pää­hen­kilön Joa­kim Nät­terq­vis­tin ta­kia. Hän tun­tuu kuin val­jul­ta Heath Led­ge­riltä. Sen­te­men­taa­li­sim­mat koh­tauk­set muis­tut­ta­vat 1960-lu­vun Lin­na-sar­jo­ja.

Myön­tei­sintä on jän­teväs­ti to­teu­tet­tu väi­jy­tys­koh­taus, mut­ta lop­pu­rat­kai­su jää är­syttäväs­ti il­maan. Kai­ke­ti san­ka­ri pa­laa seu­raa­vas­sa elo­ku­vas­sa ko­tiin, mikä jäi­kin Sor­mus­ten her­ran elo­ku­va­ver­sios­sa har­mit­ta­vas­ti nä­kemättä.

Luul­ta­vas­ti Guil­lou on nuo­re­na lu­ke­nut ruos­ta­lai­sis­ta leh­distä Hal Fos­te­rin ri­ta­ri­sar­ja­ku­vaa, sillä Arn-ni­mellä oli tär­keä si­jan­sa ai­van en­simmäissä Prins­si Roh­kea –­seik­kai­luis­sa. Huo­maa suo­ma­lai­sen Svan­te Mar­ti­nin hy­vin hoi­det­tu roo­li kaa­tu­va­na ku­nin­kaa­na. Pääo­sak­re­diit­tei­hin hän ei pääs­syt nä­kyvästä tehtävästään huo­li­mat­ta toi­sin kuin mu­sii­kis­ta vas­tan­nut Tuo­mas Kan­te­li­nen. Berg­man-roo­leis­taan tut­tu Bi­bi An­ders­son hyytää ab­be­dis­sa­na.