Tek­ni­ses­ti na­pak­ka, mut­ta ta­ri­nal­taan kun­nian­hi­mot­to­man ge­nee­ri­nen ava­ruusjännä­ri aset­taa kan­sainvä­li­sen ava­ruu­sa­se­man tut­ki­jat nenä­tys­ten Mar­sin pin­nal­ta kai­ve­tun or­ga­nis­min kans­sa. Hor­rok­ses­taan herä­tet­ty mars­si­lai­nen me­ritäh­ti tun­tuu eris­tyk­sestään huo­li­mat­ta näh­neen kaik­ki Hol­lywoo­din tuot­ta­mat jännä­rit gen­ressään, eikä ai­kai­le seu­ra­ta näi­den ja­lanjäl­jissä.

Miljöö piir­tyy us­kot­ta­vas­ti, mut­ta jos ta­ri­na on kli­seistä hä­pei­lemättä uu­tet­tu jäävät myös hen­kilö­hah­mot pök­kelöi­den kiil­to­ku­vien ta­sol­le. Lievä hah­mo­jen hölmöi­ly kuu­luu to­ki gen­reen, ja se pal­ki­taan vääjäämättä kuo­le­mal­la, mut­ta tässä me­kaa­ni­sen san­ka­ril­li­ses­ti toik­ka­roi­vat ja ajoit­tain fi­lo­so­fi­ses­ti jo­ri­se­vat hah­mot an­sait­se­vat päästä hen­gestään. Evo­luu­tio va­lit­see mars­si­lai­sen, ja hyvä niin.