Tositarinaan pohjautuva kertomus amerikkalaisesta näyttelijättärestä, joka työskenteli natsien propagandan radioäänenä toisen maailmansodan aikana.
Tositarinaan pohjautuva kertomus amerikkalaisesta näyttelijättärestä, joka työskenteli natsien propagandan radioäänenä toisen maailmansodan aikana. Mildred Gillarsin, alias ”Axis Sally”:n tie vie natsien studiosta amerikkalaiseen oikeussaliin sodan jälkeen. Puolustusasianajaja Al Pacino yrittää taluttaa päämiehensä lempeästi yöhön, tai jos hyvin käy jopa vankilaan kuolemantuomion sijasta.
Pinnaltaan budjettitietoisen nätti draama jää harmillisen tasapaksuksi ja löntystelväksi tapaukseksi — näin oikeussalissa vapaaksi päästetyn Pacinon kytevästä palopuheesta huolimatta. Myös itse kertomus kalpenee tässä Gillarsin tositarinalle, johon tuntuu pääpiirteissään mahtuvan kaikki elokuvan tapahtumat, mutta myös vangitsemiseen johtanut salapoliisijahti Berliinissä, kymmenien vuosien vankilatuomio USA:ssa ja loppuelämä luostarissa. Omintakeisesta tarinasta huolimatta elokuva ei tunnu löytävän lentoa, joka yltäisi vetoavaan draamaan saati sitten oikeussalidraaman imuun.
Näyttelijäsuoritusten osalta kokonaisuus ei vakuuta, mutta ei myöskään vihastuta. Pääosan Meadow Williams jää hurjasta ryöpytyksestä huolimatta vaisuksi. Al Pacino vetää hänkin sivuroolinsa hämmästyttävän matalilla kierroksilla, melkeinpä sanomalehtikuvien Einsteinia kanavoiden. Myös Salaisten kansioiden Mitch Pileggi antaa puolivillaisen näytteen kliseisen äksynä syyttäjänä.
Elokuva perustuu William E. Owenin raflaavasti nimettyyn kirjaan "Axis Sally Confidential", jonka olemassaolosta ei tosin juuri tunnu löytyvän muita merkkejä kuin itse elokuva.
Viitseliäästi lavastettu ja teknisiltä ansioiltaan pätevä kuva on vakaa, seesteinen ja aina hallittu. Rauhallisesti sommiteltu kuva on ruskean sävyihin patinoitu ja aina hitusen puuterimainen.
Karsittu ääniraita pitää dialogin framilla, mutta aina pehmeänä kuin huopatossutehtaan työnjohtajan kuiskaus. Musiikki ja tehosteet hukkuvat nekin pääosin tapahtumien taustalle.