Suomi ei tiedä tästä mitään, sillä historiassa joudutaan menemään aina vuoteen 1809, jotta päästään siihen päivään, jolloin vanhat hallitsijat lähtivät ja uudet olivat vasta tulossa.
Suomi ei tiedä tästä mitään, sillä historiassa joudutaan menemään aina vuoteen 1809, jotta päästään siihen päivään, jolloin vanhat hallitsijat lähtivät ja uudet olivat vasta tulossa. Toisessa maailmansodassa koettiin historiallisen paljon tällaisia Tuhkaa ja timanttia -klassikon kuvaaamia ei kenenkään päiviä: saksalaiset ovat jättäneet Varsovan, eikä neuvostoarmeija ole vielä saapunut. Oikeistolaiset vastarintaliikemiehet suunnittelevat paikallisen kommunistipomon murhaa, ja ampuvat vahingossa väärän miehen. Alkaa odotteluvaihe, joka vie ravintolaan.
Tuhkaa ja timanttia kertoo rajatilasta, jossa ollaan poliittisten ääripäiden välissä, historiattomassa liikkumattomuuden tilassa, jossa vanha loppuu ja uusi on alkamassa. Tyypillisen eksistentialistinen sankari, Puolan jamesdeaniksi kutsuttu tappaja (Zbigniew Cybulski), tapaa naisen, miettii menneitä ja päätyy amokiin.
Wajda näyttää pienin vihjein isoja asioita. Sankari on etääntynyt normaalielämästä, oikeastaan projisoitunut kaikesta kuin jossain Albert Camusin romaanissa. Vaikutelmaa korostavat ankaronismit: jenkkien maastotakki, Levi’s-farkut ja 1940-luvulla harvinaiset tyylikkään aurinkolasit. Jossain vaiheessa katsoja miettii, onko kyse kuitenkin realismista. Mies on luultavasti osallistunut jenkkien rinnalla Cassinon taisteluun Italiassa. Aurinkolasit saattoivat johtua lentäjän urasta.
Yhtä elokuvahistorian tyylikkäintä kohtausta ei voi olla kehumatta: vastarintamiehet sytyttävät vodkalasit tuleen kuin makaaberina ilotuluksena kuolleille tovereilleen. Monte Cassinossa kuoli peräti 1 200 puolalaista sotilasta. He humahtivat hetkessä, kun loput jäivät kärsimään.
Elokuvasta voi siten tehdä useanlaisen poliittisen analyysin. Oikeistolaiset partisaanit ampuvat viattomia, mutta silti heitä voi ymmärtää. Tällaisen elokuvan pystyi tekemään, kun Stalin oli kuollut ja Hrustshev tuominnut ainakin näennäisesti menneet hirmuteot. Suomessakin hengitettiin vapaammin, kunnes noottikriisi iski kurkut tukkoon.
Laadukas kuva ja ääni eivät ole virheettömiä, mutta ylittävät odotukset. Ekstroihin on tallennettu kuvagalleria. (PS)