S­te­ven Spiel­ber­gin elo­ku­vien päämäärä, ih­mis­ten viih­dyttä­mi­nen, on näinä synk­kinä ai­koi­na ihail­ta­va. Odo­te­tun help­poon, maail­mo­ja sy­lei­levään lop­pu­koh­tauk­seen tähtäävä ja sen mu­kai­ses­ti ra­ken­tu­va viih­de ei kui­ten­kaan pal­kit­se niitä, joil­le elo­ku­va on muu­ta­kin. Spiel­berg on kui­ten­kin va­lin­nut tiensä suur­ten mas­so­jen toi­vei­den täyttäjänä ja siinä hän on­nis­tuu uu­tu­kai­sel­laan mai­nios­ti. Kä­si­kir­joi­tuk­sen ete­ne­mi­sen voi­si en­nus­taa, vaik­kei oli­si dra­ma­tur­gian jo­kais­ta opin­to­viik­koa vielä is­tu­nut­kaan.

Yh­dys­val­lat ha­luaa osoit­taa Kylmän so­dan ai­ka­na­kin ta­sa-ar­voi­suu­ten­sa, toi­sin aja­tel­tu­na yli­ver­tai­suu­ten­sa. Val­tio palk­kaa am­mat­ti­tai­toi­sen ja oi­keu­den­ta­jui­sen va­kuu­tus­ju­ris­ti Ja­mes B. Do­no­va­nin hoi­ta­maan kiin­ni­na­pa­tun neu­vos­toa­gent­ti Mar­tin Abe­lin asioi­ta. Ame­rik­ka­lai­sin­tel­li­gens­si ha­luaa kai­ken näyttävän vi­ral­li­sel­ta, lop­pu­tu­los­ta myö­ten. Va­kuu­tuk­sien kans­sa pe­lail­lut la­ki­mies nä­kee Abe­lin ar­von so­ti­laal­li­ses­sa vaih­to­kau­pas­sa ja – spiel­ber­giläi­sessä draa­mas­sa kun ol­laan – osoit­taa ole­van­sa oi­keas­sa.

Kiiltävää pin­taa, hui­kei­ta la­vas­tei­ta. Ra­ken­ne­taan mas­sii­vi­sia ku­via ja suu­ria tun­tei­ta. Kun pääl­le vielä hei­tellään ma­keat viu­lu­val­lit Tho­mas New­ma­nin sco­ren muo­dos­sa, on kak­ku val­mis. Jää ni­mittäin hy­vin vähän pe­li­va­raa.

Tom Hanks on pe­rus­tel­tu kes­to­va­lin­ta Spiel­ber­gin päämää­rien tul­kik­si. Hank­sin mel­ko yk­sioi­koi­nen ta­pa tul­ki­ta roo­le­jaan ei häi­rit­se ketään. Pe­rus­ku­lut­ta­jan sil­miin Hanks näyttää us­kot­ta­val­ta pe­rus­mie­heltä, sa­mais­tut­ta­val­ta nor­mi­jen­kiltä – mikäs sen pa­rem­paa.

Mah­ta­vis­ta man­ner­tenvä­li­sistä ku­lis­seis­taan huo­li­mat­ta tylsän la­ki­tu­pad­raa­man lail­la ete­nevä seik­kai­lu on lo­pul­ta pal­jon odo­tu­sar­voaan pie­nem­pi elo­ku­va. Ko­meat ber­lii­niläis­la­vas­tuk­set kul­taa­vat ta­ri­naa vain vi­suaa­li­ses­ti. La­ji­tyy­pin kan­nal­ta aja­tel­tu­na, koos­sa pitävänä yk­silönä toi­mii kylmä­her­mois­ta venäläi­sa­gent­tia hyytävällä it­se­var­muu­del­la esittävä brit­tinäyt­te­lijä Mark Ry­lan­ce.

En edes ha­lua aja­tel­la, mi­ten eri­lai­sen elo­ku­van kä­si­kir­joit­ta­jat Joel ja Et­han Coen oli­si­vat ha­lun­neet teks­tistään muo­tou­tu­van. Spiel­ber­gin nä­ke­myk­sessä se on vas­ten­mie­li­sen ame­rik­ka­lai­nen, mus­ta­val­koi­nen, tänä­kin ai­ka­na ällöttävän neu­vos­to­vas­tai­nen. (VA)