Tom Crui­se on en­ti­nen so­ti­las­po­lii­si, jo­ka maail­man tais­te­lu­kentät maan­sa li­pun al­la näh­tyään on viettä­nyt erak­ko­mais­ta kul­ku­rin elämää tut­kan al­la py­sy­tel­len. Näin kun­nes sa­la-am­pu­ja tap­paa sat­tu­man­va­rai­sia si­vii­lejä Pitts­burg­hin kes­kus­tas­sa ja vyö­ryttää syyn van­han tu­tun nis­kaan.

C­rui­sen ta­ka­vuo­sien hit­tiä "Kun­nian mie­het" ja Mark Wahl­ber­gin hil­jat­tais­ta "S­hoo­ter":ia ver­rat­tain suo­ra­vii­vai­ses­ti yh­distävä elo­ku­va on ou­to lin­tu val­ko­kan­kaal­la. Elo­ku­va al­kaa tark­ka-am­pu­jan kii­ka­rin lä­pi nähtävällä pai­nos­ta­van pitkällä koh­tauk­sel­la, jo­ka on pe­rus­tel­tu osa vih­jei­den va­raan ra­ken­tu­vaa ker­ron­taa, mut­ta sa­maan ai­kaan usei­den maail­maa sho­kee­ran­nei­den jouk­koam­pu­mis­ten jäl­keen tun­tui­si, että sa­maan lop­pu­tu­lok­seen oli­si pääs­ty myös vä­hemmän mässäi­leväs­ti. Tämän pus­kis­ta tu­le­van al­kus­ho­kin jäl­keen it­se rau­hal­li­ses­ti avau­tu­va dek­ka­ri tun­tuu on­tu­van ete­ne­mi­seltään, eikä in­ten­si­teet­ti saa­vu­ta kun­non ku­jan­juok­sun ta­soa. Po­si­tii­vis­ta on sil­ti se, että Lee Chil­din kios­ki­pok­ka­riin poh­jau­tu­va ta­ri­na malt­taa esi­tellä vih­jeensä il­man rau­ta­lan­kaa ja lop­pu­rat­kai­su on joh­don­mu­kai­nen, jos ei tyy­dyttävän tyh­jentävä.

Va­ka­val­la ot­teel­la al­ka­va elo­ku­va flirt­tai­lee lop­puaan koh­den yhä enemmän huu­mo­rin kans­sa, mut­ta on­nis­tuu tässä yllättävän hy­vin. Huu­mehörhöt, ya­ku­za-lei­kit ja jo­pa GTA-hen­ki­sen epi­so­din pos­ke­ton päätös me­no­pe­lin vaih­toon kaik­ki vetävät hy­myn naa­mal­le, vaik­kei nii­hin va­rau­tua osaa­kaan. Myön­tei­sen lisän tuo myös Ro­bert Du­vall yllättävänä hen­gen­hei­mo­lai­se­na, vaik­ka mies­ten yh­tei­set lop­pu­ry­tinät me­nevät­kin hölmöi­lyk­si.

Suu­rin syy tun­nel­man va­jaa­vi­rit­tei­syy­teen on lo­pul­ta se, et­tei lain eri puo­lis­ta viis­vei­saa­va san­ka­ri kui­ten­kaan us­kal­la oi­koa mut­kia juu­ri yhtä te­kais­tua et­sintä­lu­paa enempää. Pe­rik­sian­ta­mat­to­man et­sivän ja ar­kai­le­mat­to­man pyö­ve­lin yh­dis­telmä on lu­paa­va, mut­ta tässä mies ja­kaa lo­pul­ta oman kä­den oi­keut­ta tri­koo­pu­kui­sen su­per­san­ka­rin man­daa­til­la. Lop­pu­teks­tien myötä jää kai­paa­maan tai­vaal­le lois­ta­vaa bat­sig­naa­lia, eikä se ole hyvä asia, mut­ta mat­ka on sil­ti viih­dyttävä. Hie­man tah­dik­kaam­pi al­ku­koh­taus ja vas­taa­vas­ti vä­hemmän sie­vis­te­lyä lop­pua koh­den oli­si tuot­ta­nut pa­rem­man lop­pu­tu­lok­sen. (IJ)