Epä­kor­rek­ti ja epä­so­vin­nai­nen su­per­san­ka­ri­ta­ru saa jat­koa kun de­dis yrittäö sel­vitä vas­toinkäy­mis­ten ai­heut­ta­mas­ta mork­kik­ses­ta ai­noal­la tun­te­mal­la ta­val­laan: tap­pa­mal­la it­sensä ja sen jäl­keen taas ka­soit­tain pa­hik­sia. Lo­pul­ta tehtävä on­nis­tuu ai­na­kin Geor­ge W. Bush -as­tei­kol­la.

Me­ta­ta­sol­la viih­tyvä toi­min­ta­ko­me­dia re­pii huul­ta kai­kes­ta ja ko­ko ajan. Pai­koin näppärä dia­lo­gi osuu vuo­roin her­kul­li­ses­ti maa­liin­sa ja häslää adhd:­na maa­lin­sa ympä­rillä, mut­ta tun­nel­ma on hyvä. Se­ka­me­te­li­so­pak­si äi­tyvä ta­ri­na on käytännössä vain hen­ga­ri haus­kal­le lä­pel­le, eikä uu­tuu­sar­vo ole edel­li­so­san ta­sol­la, mut­ta so­pas­sa on ko­sol­ti sat­tu­mia. Vil­lin in­ter­teks­tuaa­lis­ta me­taläppää tässä on mel­kein yhtä pal­jon kuin ko­ko ta­ka­vuo­sien Gil­mo­re Girls -sar­jas­sa.

Perä­ti neljän le­vyn bok­si sisältää elo­ku­van al­ku­peräi­sen teat­te­ri­ver­sion ja uu­den noin var­tin ver­ran pi­den­ne­tyn ver­sion. Mo­lem­mat ver­siot ovat mu­ka­na sekä 4K:­na että HD:nä omil­la le­vyillään.