Psykologinen jännitysdraama ei ole koskaan ollut kuvatuimpia lajityyppejä Suomessa.
Psykologinen jännitysdraama ei ole koskaan ollut kuvatuimpia lajityyppejä Suomessa. Suomi-Filmin tai tässä tapauksessa Valio-Filmin työhevosen lavastaja-ohjaaja-näyttelijä Ville Salmisen Menneisyyden varjo onkin varteenotettava yritys, vaikka se ohjaajalleen tyypillisen tapaan rakentuu epätasaisesti. Välillä viiletellään aikansa Hollywood-trillerit ylittävissä sfääreissä kunnes laskeudutaan lapsellisuuksiin.
Sinänsä Salminen syyllistyy käsikirjoituksessaan keittiöpsykolointiin, mutta ammentaa silti freudilaisittain jännitettä kuvatessaan, kuinka vanhempien pahat teot yltävät lapsiin saakka.
Isästään tietämätön insinööri Rainer Leimu (mainio Tauno Palo) paiskii töitä etsiäkseen ratkaisua tärkeässä kehityshankkeessa. Entinen gigolo on nyt onnellisesti ja rikkaasti naimisissa, mutta paine tuo miehen mieleen mustiä pilviä.
Suomalaisessakaan elokuvassa harvoin näkee näin selvästi keinotekoista lunta. Tämä on erikoista, kun ohjaaja on taustaltaan lavastaja. Sitä vastoin aikansa tehdasmiljöön kuvaus on jo työn kulttuurihistoriaa, jota on tallentunut vähän. Oikeaa työmiestä tosin nähdään hyvin vähän. Mutta jo puitteet luovat sotakorvausajan tunnelmaa.
Kuvan laatu on vain välttävä, ja ääniraita kärsii karmeasta dynamiikasta. Dialogi on piipitystä, kun musiikki pauhaa säröille saakka. Ei ekstroja. (PS)