Mik­si kiin­nos­tua ame­rik­ka­lai­sen po­li­tii­kan jäl­kilöy­lyistä vielä vuo­si­kym­me­niä rötösp­re­si­dent­ti Ni­xo­nin eros­ta? Tar­vit­see­han seu­ra­ta vain ko­ti­mai­sia ku­vioi­ta muis­taak­seen lentävän lau­seen siitä, mi­ten vähällä jär­jellä maail­maa hal­li­taan.

Sil­ti Ric­hard Mil­hous Ni­xo­nin kau­si (1969-1974) on eri­kois­laa­tui­nen. Oli­han Yh­dys­val­tain 37. pre­si­dent­ti ai­noa, jo­ka jou­tui eroa­maan vi­ras­taan. Häikäi­lemättö­myy­destään Tric­ky Dick –­lii­ka­ni­men saa­nut Ni­xon sor­tui Wa­ter­ga­teen. Re­pub­li­kaa­nip­re­si­dent­tiä vas­tus­ta­vien de­mok­raat­tien toi­mis­toon Wa­ter­ga­te-ho­tel­lis­sa mur­tau­tui vii­si miestä, joi­den jäl­jet joh­ti­vat Val­koi­seen ta­loon. Näitä ta­pah­tu­mia ku­vaa vetäväs­ti Alan J. Pa­ku­lan elo­ku­va Pre­si­den­tin mie­het (1976).

Ron Howar­din vii­den Os­car-eh­dok­kuu­den Frost/­Ni­xon muis­te­lee van­ho­ja ja pistää ti­kul­la silmään. Eläk­keel­le San Cle­men­ten ko­tiin­sa Ka­li­for­niaan vetäy­ty­nyt Ni­xon suos­tuu ra­has­ta eng­lan­ti­lai­sen toi­mit­ta­jan ja show-isännän Da­vid Fros­tin haas­ta­tel­ta­vak­si. Tv-oh­jel­maa seu­raa ko­ko maail­ma. Haas­tat­te­lu hui­pen­tuu van­han val­tio­mie­hen en­nen­kuu­lu­mat­to­maan tun­nus­tuk­seen pre­si­den­tin val­tan­sa vää­rinkäytöstä. Hömppäoh­jel­mien juon­ta­ja­na aliar­vos­tet­tu Frost on se Daa­vid, jo­ka kaa­taa Gol­ja­tin.

F­rost/­Ni­xo­nin on kä­si­kir­joit­ta­nut Pe­ter Mor­gan omas­ta näy­telmästään. Mor­gan tun­ne­taan hie­nois­ta hen­kilö­ku­vis­taan fil­meissä Long­ford ja The Queen. Ni­xo­nia esittää upea ame­rik­ka­lai­nen näyt­te­lijä Frank Lan­gel­la, jo­ka nou­si mai­nee­seen ro­mant­ti­se­na Dra­cu­la­na 1979 ja näh­tiin myös isos­sa roo­lis­sa me­ri­ros­vo­rois­to­na Ren­ny Har­li­nin Kur­kun­leik­kaa­jien saa­res­sa. Ar­vos­te­tuim­man sar­kan­sa Lan­gel­la on pus­ke­nut ra­kas­ta­man­sa teat­te­rin pa­ris­sa. Da­vid Fros­tia esittää The Quee­nissä pää­mi­nis­te­ri Blai­ria näy­tel­lyt Mic­hael Sheen. Frost/­Ni­xo­nis­sa on upea työ­ryhmä.

Ro­mah­ta­va di­no­sau­rus

Ky­sy­mys­merk­ki te­kijä­luet­te­los­sa on oh­jaa­ja Ron Howard. Tv-sar­jas­sa On­nen päivät Ric­hie Cun­ning­ha­mi­na tu­tuk­si tul­lut en­ti­nen lap­sinäyt­te­lijä on oh­jan­nut jo pa­ri­kym­mentä elo­ku­vaa, kes­ki­ta­son viih­dettä ja Os­car-tyrk­kyjä, ku­ten Apol­lo 13 ja Kau­nis mie­li. Har­vois­ta nä­ke­mistä­ni Howard-fil­meistä en ole in­nos­tu­nut, mut­ta Frost/­Ni­xon on kyllä tai­do­kas. En­si-il­las­saan vä­hek­syt­tyä Howard-länkkä­riä Ka­dok­sis­sa (Mis­sing, 2003) elo­ku­va­leh­ti Film Com­ment ke­hui tuo­rees­sa nu­me­ros­saan ny­kywes­ter­nien hui­puk­si. Jol­lei Ni­xo­nia, niin ehkä Ron Howard pitäi­si re­ha­bi­li­toi­da?

Ei Frost/­Ni­xon mikään vii­den täh­den fil­mi ole, puo­let siitä vain su­ju­van am­mat­ti­mais­ta työtä. On­tu­vin­ta on mu­ka-do­ku­men­taa­ri­nen ote. Ta­ri­nan raa­mei­na käy­tetään ai­ka­lai­sia kom­men­toi­mas­sa haas­tat­te­lun vai­hei­ta. Pu­hu­vi­na päinä esiin­tyvät näyt­te­lijät, eikä te­key­ty­mi­sen tun­tu häl­ve­ne millään. Howar­din myötä­su­kai­nen tv-viih­de­taus­ta nä­kyy koh­tauk­sis­sa, joi­den ”­haus­kuut­ta” säes­tetään roo­li­hen­kilöi­den let­keällä nau­rul­la. Vir­he on myös Vic­ky Cris­ti­na Bar­ce­lo­nas­ta tu­tun Re­bec­ca Hal­lin jää­mi­nen pelkäk­si Fros­tin kai­na­loi­sek­si.

Mut­ta haas­to-o­suu­det ovat rau­tai­sia ja Mor­ga­nin ke­hit­te­lemät fik­tii­vi­set lisäyk­set ryy­dittävät to­si­ker­to­muk­ses­ta draa­maa. Frost/­Ni­xo­nin ”­mo­ney shot” on tie­tys­ti se, kun ky­sy­myk­sillä ja kuun­te­lul­la Ni­xon peh­mi­tetään ka­tu­vak­si ja saa­daan pur­kau­tu­maan. Mic­hael Shee­nillä on oi­kean Fros­tin ää­nen­pai­not. Esittäjä on myös not­kea tuo­des­saan il­meissään ja ele­kie­lessään esiin niin Fros­tin pai­neet kuin lä­pi­mur­ron het­ket.

Gol­jat ei ole tur­ha ver­taus Frank Lan­gel­lan Ni­xo­nis­ta. Kan­keas­ti liik­ku­va pre­si­dent­ti tuo mie­leen jo­pa di­no­sau­ruk­sen, jon­ka elin­ti­la on käy­nyt pie­nek­si. Pelkkänä pel­lenä ja rötös­her­ra­na pi­det­ty Ni­xon osoit­tau­tuu ka­ris­maat­ti­sek­si hen­kilök­si, hyväk­si pia­nis­tik­si ja tai­ta­vak­si pu­hu­jak­si, jo­ka osaa is­keä lä­pi haas­tat­te­li­jan suo­jauk­sen. Haas­to­jak­sot toi­mi­vat nyrk­kei­lye­rinä, jois­sa ot­te­li­joi­den ympä­rillä pyö­rivät avus­ta­jat ja val­men­ta­jat, kun­nes pyy­he on hei­tettävä kehään. (HB)