S­te­ve Mc­Queen ha­lu­si me­nes­tyk­sen ma­kuun pääs­tyään tehdä kaik­kien ai­ko­jen par­haan au­toe­lo­ku­van. Kä­si­kir­joi­tus­ta tär­keämpää oli oi­kean tun­nel­man vä­littä­mi­nen ja niinpä au­tour­hei­lun var­hai­nen mek­ka Le Mans 24-tun­nin kestä­vyy­sa­joi­neen pää­si pääo­saan. Lop­pu­tu­lok­se­na on do­ku­men­taa­ri­hen­ki­nen ylis­tys­lau­lu mie­hil­le ja au­toil­le, jot­ka säästä ja vuo­ro­kau­de­na­jas­ta riip­pu­mat­ta pai­na­vat baa­naa eteenpäin. Vuo­den 1969 ja 1970 ki­so­jen yh­tey­dessä ku­vat­tu elo­ku­va ku­vaa ral­li­ra­taa vielä suu­rem­mal­la an­tau­muk­sel­la kuin Vin­cent Gal­lon ka­ma­la "B­rown Bun­ny", mut­ta yhtäläi­syy­det on­nek­si lop­pu­vat pääo­sin sii­hen.

Juo­nel­li­ses­ti hy­vin ohut ja ha­ja­nai­nen elo­ku­va tar­joi­lee en­nen kaik­kea ai­ka- ja elä­mys­mat­kan ta­ka­vuo­sien ral­li­kult­tuu­riin. Ste­ve Mc­Queen on tässä pääo­san ar­voi­tuk­sel­li­se­na, lä­hes mykkänä ral­li­kus­ki­na vain hie­man enemmän kuin ka­me­ran kiin­to­pis­te. Yhtä­lail­la elo­ku­van vähäi­nen dra­ma­tiik­ka nou­see it­se ki­san ta­pah­tu­mis­ta, eikä var­si­nais­ta ih­mis­suh­ded­raa­maa tuo­da esiin yk­sittäi­siä kli­sei­siä vih­jauk­sia enempää. Tuo­tan­to-on­gel­mis­ta kär­si­nyt elo­ku­va yl­si kui­ten­kin ai­koi­naan Mc­Quee­nin täh­tis­ta­tuk­sen saat­te­le­ma­na 22 mil­joo­nan dol­la­rin pot­tiin lip­pu­luu­kul­la.