Pa­ha­mai­nei­sen Ja­mes Gan­gin joh­ta­ja Jes­se Ja­mes oli en­simmäi­siä ja pitkäikäi­sim­piä po­pu­laa­ri­kult­tuu­ri-i­ko­nei­ta. Läh­temätön jäl­ki län­si­mai­seen vä­ki­val­ta­kult­tuu­riin pai­net­tiin aluk­si hal­poi­hin di­me-kios­ki­kir­joi­hin, mut­ta hah­moon pa­lat­tiin 1900-lu­vul­la usein, muis­tet­ta­vim­min 1939 Hen­ry Kin­gin elo­ku­vas­sa ja pe­rin her­kul­li­ses­ti vielä 1969 Mor­ris & Gos­cin­nyn sar­ja­ku­vas­sa (Jes­se Ja­mes, suo­men­nos 1972).

Kult­tik­las­sik­ko Chop­pe­ris­ta tun­ne­tun oh­jaa­ja Do­mi­ni­kin tuo­re oh­jaus ki­teyttää oi­keas­taan kaik­kien edeltä­jiensä tee­mat, mut­ta me­nee sa­mal­la pal­jon tar­kem­piin ek­sis­ten­tiaa­li­siin sy­vyyk­siin.

Mies myy­tin sisällä (u­pean roo­lin te­kevä Brad Pitt) esi­tetään raa­dol­li­se­na mur­haa­ja­na, mut­ta myös kär­sivänä jee­sus-hah­mo­na, vaik­ka hy­viä töitä ei esi­telläkään. Pa­to­lo­gi­sen tap­pa­jan pii­naa­va ai­lah­te­le­vai­suus ajaa aiem­man ihai­li­jan (juu­dak­sen­sa löytävä Ca­sey Aff­leck) pelkäämään ja am­pu­maan selkään miestä, jo­ta pal­voi. Miel­leyh­tymä John Len­no­nin mur­haan tu­lee eittämättä mie­leen. Elo­ku­va ra­ken­tuu mo­ni­syi­ses­ti, jo­ten mo­ni­nai­set omat tul­kin­nat ovat mah­dol­li­sia.

Tuot­ta­ja­tii­min Rid­ley Scott saa oman ”­ca­meon­sa”, kun Brad Pit­tin ne­li­sor­mi­nen kä­si hi­ve­lee vehnä­pel­toa kuin Gla­diaat­to­ris­sa ikään.