Kai­sa Ras­ti­mon esi­koi­soh­jaus va­kuut­ti ai­koi­naan en­nen kaik­kea vi­suaa­li­sel­la il­meellään. Ny­kyään se myös nau­rat­taa tark­ka­vais­toi­suu­ten­sa an­sios­ta. Hys­tee­ri­sen pa­rin­muo­dos­tu­sa­jan lyömätön ku­vaus­han tämä on.

Ur­baa­nis­ta se­koi­lus­ta etäi­syyttä ot­ta­mal­la elo­ku­va muo­dos­tuu uu­sik­si kat­so­jan päässä omal­la ta­val­laan berg­ma­ni­lai­sek­si het­ken muis­ti­ku­vak­si fel­li­niläi­sin maus­tein. Vaik­ka la­ji­tyyp­pinä on hil­litön fars­si, ta­pah­tu­mis­ta ja osa­not­ta­jien reak­tiois­ta voi löytää it­sensä ja lä­hei­sensä – on­nek­si enää yhä har­vem­min.

Ou­lu­laislähtöi­sellä tans­si­ja ja sit­tem­min Teat­te­ri­kor­kea­kou­lun reh­to­ri­na tun­ne­tul­la Pau­la Tuo­vi­sel­la on ca­meo ruot­sin­lai­val­la. Huo­maa myös lo­pun ac­ca­pel­la-lau­la­jat (sil­loi­sen Tar­ha­ryhmän Mai­ja Vilk­ku­maa ja Min­na Haap­kylä).