Wolf­gang Pe­ter­se­nin oh­jaa­ma elo­ku­va seu­raa sak­sa­lai­sen U-96 su­kel­lus­ve­neen ar­kea toi­sen maail­man­so­dan lop­pu­tun­nel­mis­sa. Rans­kan ran­ni­kol­ta sei­laa­vat su­si­lau­mat käyvät At­lan­til­la liit­tou­tu­nei­den saat­tuei­den kimp­puun, pa­koi­le­vat sy­vyys­pom­me­ja ja odot­ta­vat päivä­kau­sia käs­kyjä, ha­vain­toa, päivän mie­te­lau­set­ta, mitä ta­han­sa.

Kun vi­hol­lis­kos­ke­tus saa­daan on edessä hek­ti­nen kis­sa ja hii­ri leik­ki, jos­sa mo­lem­mat puo­let saa­vat metsäs­tys­vuo­ron­sa. Juo­nenkään­teet ovat pie­niä ja suu­ren mit­ta­kaa­van his­to­rial­li­set ta­pah­tu­mat eivät näy juu­ri edes ri­vien vä­listä, mut­ta aluk­sen yhtä ai­kaa tur­rut­ta­van ja tu­le­na­ran elämän ku­vaus on rau­tais­ta.

Nyt uu­del­la kat­se­lu­ker­ral­la kun ta­pah­tu­mat ovat pää­piir­teissään tut­tu­ja kes­kit­tyy huo­mio mies­ten kas­va­vaan tap­pio­mie­lia­laan. Eri­tyi­ses­ti lai­van kip­pa­ri (Jür­gen Proch­now) on tässä ai­van val­mis ri­pus­ta­maan lak­kin­sa nau­laan py­syväs­ti jo elo­ku­van en­si­met­reiltä. Ai­nos­taan so­ti­las­va­la tun­tuu pitävän mie­hen ri­vissä, vaik­ka on vas­ta lo­ka­kuu 1941 ja Churc­hill on ju­lis­ta­nut At­lan­tin so­tan­sa vas­ta puo­li­vuot­ta ai­kai­sem­min. Su­kel­lus­ve­nei­den juh­lat tun­tu­vat tässä kui­ten­kin jo ole­van ohi.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Lot­har-Günt­her Buch­hei­min ro­maa­niin, jo­ka puo­les­taan ot­ti in­noi­tuk­sen­sa to­sielämästä. Kir­jai­li­ja it­se ei ol­lut tyy­tyväi­nen elo­ku­vaan, jo­ta pi­ti liian ont­to­na ja ylinäy­tel­tynä toi­min­tae­lo­ku­va­na. En­simmäi­nen kri­tii­kin koh­de tun­tuu tar­peet­to­mal­ta, mut­ta var­sin­kin du­bat­tua eng­lan­nin­kie­listä ver­sio­ta kat­sel­les­sa jäl­kimmäi­sen ar­vion voi al­le­kir­joit­taa.

E­lo­ku­va nähdään tässä 208-mi­nuut­ti­se­na oh­jaa­jan leik­kauk­se­na.