On­ko elo­ku­van alus­sa ta­ha­ton­ta sym­bo­liik­kaa:

tyttö is­tuu ta­ka­pen­killä il­man tur­vavöitä, kun van­hem­mat ovat vöissä edessä. Uu­del­le paik­ka­kun­nal­le vas­ta­ha­koi­ses­ti muut­ta­va Chi­hi­ro-tyttö jou­tuu ih­meel­li­sen kään­teis­maail­maan, jo­ka on tul­vil­laan hä­kel­lyttävän oma­peräi­siä olen­to­ja ja ou­to­ja ta­pah­tu­mia. Ani­me­mes­ta­rin Os­car-voit­ta­ja ker­toi vii­meistään Um­ber­to Ecol­le­kin, et­tei ja­pa­ni­lai­sen ani­maa­tion ri­kas­ta pe­rintöä so­vi lei­ma­ta lauan­taiaa­mu­jen tu­si­natöi­den pe­rus­teel­la. Län­si­mai­nen dis­neymäi­syys tun­tuu pe­rin juu­rin kah­leh­di­tul­ta il­mai­sul­ta täl­lai­sen ali­ta­jun­taan poh­jau­tu­van tai­teen rin­nal­la.