Brittipukudraaman mestarilta Julian Fellowesilta on totuttu odottamaan komeaa ja koskettavaa draamaa, joka löytää taidokkaasti kaikki luokkayhteiskunnan kipupisteet.
Brittipukudraaman mestarilta Julian Fellowesilta (mm. upea Downton Abbey) on totuttu odottamaan komeaa ja koskettavaa draamaa, joka löytää taidokkaasti kaikki luokkayhteiskunnan kipupisteet. Täten miehen minisarja Titanicin kohtalokkaasta neitsytmatkasta herätti suuria odotuksia paitsi historiallisesti tarkan kuvituksen myös poikkeuksellisten olosuhteiden koettelemien yhteiskuntarakenteiden ja niiden varaan rakentuvan draaman suhteen. Monilta osin odotuksiin vastataankin: vuoden 1912 maailma näyttäytyy monitahoisena ja rikkaan tekstuurikkaana vyyhtinä, draama on vähemmän siirappista kuin James Cameronin spektaakkelissa ja puitteet ovat lähes samaa tasoa.
Sarjalla on kuitenkin yksi paha rasite: kikkaileva kerronnan rakenne, joka aloittaa tarinan sarjan jokaisessa neljässä osassa aina uudelleen hieman eri näkökulmasta. Laivan uppoamiseen päästään jokaisessa jaksossa, mutta matka sinne vietetään kulloinkin hieman eri ihmisten mukana. Tämä paperilla ovela mekanismi johtaa käytännössä turhaan toistoon ja myös siihen että tapahtumat tuntuvat varsinkin ensimmäisessä tutustumisen kannalta kriittisessä jaksossa vyöryvän ohi kylmän mekaanisesti. Kun kaikki tietävät laivan tarinan yrittää sarja sen sijaan pedata pienempiä arvoituksia matkustajien pariin ja sitten purkaa näitä vähitellen myöhemmissä jaksoissa.
Televisiota varten luotu kerrontamekanismi vesittää pahasti draamaa ja siitä on hyvin vähän jos lainkaan hyötyä useiden eri hahmojen ja yhteiskuntaluokkien tarinoiden yhteensovittamisessa — temppu, joka on toiminut paljon paremmin Fellowesin muissa draamoissa. Kerrontaratkaisu ei ollutkaan Fellowesin käsialaa, ja levyn ekstroissa hän sälyttää vastuun mekanismin toimivuudesta diplomaattisesti ohjaajan niskoille.
Katsoin sarjan kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla suurin odotuksin ja toisella kerralla draaman palasia aktiivisesti kokoon parsien. Ensimmäisellä kerralla poukkoilevaksi, mekaaniseksi ja jopa kylmäkiskoiseksi jäänyt draama avautuu toisella kerralla paremmin kun puuttuvia aukkoja voi jatkuvasti täydentää myös myöhempien eikä vain aiempien jaksojen annilla. Faktaa ja fiktiota sekoittava rikas ja viitseliäästi punottu periodidraama ansaitsisi jäsentyneemmän kerrontamuodon, silä nyt kokonaisuus jää kauas palastensa summasta. Surkea formaatti, mutta hyvä tarina.
Todella komeasti lavastettu kuva näyttää viimeistä piirtoa myöten uskottavalta. Unkarissa kuvattu sarja panostaa lavasteisiinsa ihailtavalla kunnianhimolla, eikä Kanadassa luodut tietokonetehosteetkaan aiheuta karsastusta joskaan eivät aivan Cameronin loistoon yllä. HD-kalustolla taltioitu kuva jää pääosin hitusen pehmeäksi, mutta ei niin että tähän tarvitsisi varsinkaan televisiokokoluokassa kiinnittää huomiota. Äänipuolella dialogi toistuu elävästi, musiikki soi hillitysti taustalla ja niin väkijoukon hälinä kuin tuhon äänet välittyvät uskottavasti.
Kahden levyn paketti on ostamisen arvoinen jo yksistään ekstrojensa vuoksi. Tästä sarjasta kiinnostuneelle tarjolla on hyvä tekijöiden kommenttiraita ensimmäiseen osaan (mm. Julian Fellowes ja ohjaaja) sekä asiallinen making of -dokumentti, joka valaisee lähinnä kuvauksia Budapestissa. Ekstroijen parasta antia edustavat kuitenkin kolme Titanic-aiheista dokumenttia: "Words of the Titanic", "The Curse of the Titanic Sisters" ja "The Birth of a Legend". Näistä ensimmäinen on 47-minuutin kooste turmasta selvinneiden kirjeitä ja ajatuksia heidän jälkeläistensä ja näytellijöiden lukemana - kaikki puettuna kronologiseksi katsaukseksi onnettomuuteen. Toinen 48-minuuttinen dokumentti esittelee Titanicin niin ikään epäonnisia sisaraluksia Olympicia ja Britannicia, joista kumpikaan ei elänyt tekijöidensä kerskailun tasolle. Dokumentti myös hätkähdyttää kertomalla että yksi Titanicilta selvinnyt kerrospalvelija pestautui myös Britannicille ja selvisi myös tämän uppoamisesta - ensimmäisellä keralla pääsemällä pelastusveneeseen ja toisella kerralla pelastusveneeseen pääsemisestä huolimatta. Kokoelman helmi on kuitenkin sarjan kolmas dokumentti, joka tarjoaa tietokonetehostein ehostetun dramatisoinnin Titanicin valmistumisesta Belfastin telakoilla. Valtavalla määrällä tietoa pakattu 75-minuuttinen laadukas dokudraama kertoo koko taipaleen ideasta merelle ja peilaa rakennustyötä aikansa poliittista ja sosiaalista taustaa vasten. Tämä kannattaa katsoa jo ennen itse sarjaa jos mahdollista. (IJ)