Pidin tästä jo 1984, kun elokuva tuli Suomen teatterilevitykseen.
Pidin tästä jo 1984, kun elokuva tuli Suomen teatterilevitykseen. Se kuvaa erinomaisen selvästi, kuinka Yhdysvallat harrasti 1970-luvun Nicaraguassa valtioterrorismia tukiessaan Somozan diktatuuria ja auttaessaan vallanpitäjiä murhaamaan vallakumoustaistelijoiden lisäksi tukuttain viattomia siviilejä. Elokuva sopii erinomaiseksi tausta-aineistoksi nykypäivän melskeitä ihmettelevälle. Varsinkin siksi, että konflikti ajoittui demokraattien valtakaudelle.
Presidentti Jimmy Carterin taustajoukoista löytyi ihme kyllä malttia odottaa hieman. Tämän ajan käyttävät maan hyödyksi journalistit vääristelemällä totuutta tehdäkseen hyvää. Aikamoinen moraalinen ja ammatillinen dilemma ei toki jäänyt tähän. Nicaraguassa siirryttiin vasemmistolaiseen korruptioon ja harvainvaltaan.
Ohjaaja oli mitättömyys, jolle on kiva sallia yksi onnistuminen. Näyttelijäkaartin valinta ylitti odotukset, sillä pääosan nick Nolte oli pystynyt Rikas, rakas. Köyhä varas –televisiosarjan suosion luanstamaan tuoreeltaan 48 tuntia –komediassa. Gene Hackman puolestaan ei pystynyt tässä vaiheessa ennustamaan suurta paluutaan 1970-luvun suurtöiden jälkeen. Joanna Cassidy oli juuri riisunut läpinäkyvän sadetakkinsa Blade Runnerisssa. Suuri JL Trintignant toi klassikkokarismaa keitokseen.
Keskitason kuva ja ääniraita. Ei ekstroja. Väärä NTSC-aika takakannessa. (PS)