Jos kirjahyllyssä komeilee täydellinen sarja kansipapereilla varustettuja 007-suomennoksia ja kotiteatterin vitriinissä säihkyy komea Bond-BD –boksi, tämä jenkki-BBC:n pienoissarja kannattaa katsastaa.
Jos kirjahyllyssä komeilee täydellinen sarja kansipapereilla varustettuja 007-suomennoksia ja kotiteatterin vitriinissä säihkyy komea Bond-BD –boksi, tämä jenkki-BBC:n pienoissarja kannattaa katsastaa. Ehkä muutenkin.
Ian Fleming joutui entisenä tiedustelu-upseerina pidättäytymään henkilöhistoriallisista, tarkoista tunnustuksista, joten on mielenkiintoista seurata, kuinka pitkälle draaman tekijät menevät. Vauhdikkaimmat osiot toisen maailmansodan ajoilta toteutetaan mestarillisesti käyttäen hyväksi Flemingin tapaa sekoittaa todellisuuteen mielikuvitusta ja suoranaisia valheita varsinkin silloin kuin niiden todistaminen kävi mahdottomaksi.
Dominic Cooper on taitava näyttelijä, mutta on aivan turhan puhtoposkinen votkalla ja savukkeilla itsensä aikamoiseksi kurttunaamaksi pilanneeksi kirjailijaksi. Sarja kestää tämän.
Bond oli hahmona hyvä alusta konsumerismin kulttuurihistorialle. Ilmiö toi paljon yläluokan luksusta tavallaisen kansan tietoisuuteen. Yllättäen martinit, Bollinger ja urheiluautot jäävät tässä draamassa sota-ajan ankeuden takia täysin pimentoon. Kelloharrastajia harmittanee, että Flemingin rannekellokin jää aika anonyymiksi. Kirjailijan kuulun Rolex Explorerin saati 007:n Submarinerin aika oli vasta tuloillaan.
Sarja kuvaa pääasiassa sota-aikaa, ja hypähtää vain hetkeksi Jamaikalle, missä Fleming kirjoittaa esikoistaan Casino Royale (1953, suom. 1963).
Tv-tuotannoksi laadukas kuva ja ääni. Ikävä kyllä viimeinen jakso kärsii kummallisella tavalla kaikuvasta ääniraidasta. Neljä jaksoa kahdella levyllä. Ei ekstroja. (PS)