Wall St­reet Jour­na­lin ar­tik­ke­liin pe­rus­tu­va pos­ke­ton ta­ri­na ai­kui­sis­ta mie­histä, jot­ka ovat pe­lan­neet vii­mei­set 40 vuot­ta sa­maa hip­pa-leik­kiä. Oi­keas­ti. Jo­ka vuo­si yh­den kuu­kau­den ajan aja­tuk­set val­taa nuo­ruu­den huu­ma, poi­ka­mai­nen ska­ba ja eten­kin se yk­si, jo­ta ei kos­kaan ole saa­tu kiin­ni.

Kie­li­pos­kes­sa ö­ve­rik­si ve­det­ty ta­ri­na on mui­kea, mut­ta elo­ku­va­na tässä on tur­han pal­jon tyhjäkäyn­tiä, läm­pi­mik­si pu­hu­mis­ta ja kaa­vo­jen ko­lua­mis­ta. Haus­kaa kyllä on, mut­ta räväyttävän al­ku­koh­tauk­sen jäl­keen me­no taan­tuu pian yh­dek­si pitkäk­si sket­sik­si, jon­ka ju­ju al­kaa vä­hi­tel­len unoh­tua.