Elokuvan nimen pitäisi olla iskevän lyhyt tai sitten pitkä ja mielenkiintoinen.
Elokuvan nimen pitäisi olla iskevän lyhyt tai sitten pitkä ja mielenkiintoinen. Ei koskaan sitä väliltä. Tanssi haudoilla luotaa jälkimmäiseen, mutta muuten elokuvan viitekehys tuntuu hyvin tutulta. On nuorten tyttöjen pelosta innoitusta saava sarjamurhaajakaksikko ja on AA-kerhossa käyvä entinen etsivä. Mausteeksi tarjotaan kuitenkin hienoista omaperäisyyttä, jotta tämä kannatta katsoa.
Liam Neesonin karisma kantaa yhä. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, että sarjamurhaajat jahtaavat huumerikollisten vaimoja ja tyttäriä. Kaikkein ihmeellisintä kuitenkin on se, että yhdysvaltalaiseen elokuvaan tuodaan kaksi laitapuolen edustajaa, joilla ilmiselvästi on suuri älyllinen kapasiteetti. Musta pikkupoika (Astro) ja hautausmaan huoltomies (Ólafur Darri Ólafsson) ovat poikkeuksellisia hahmoja. Pohjoismaisessa yhteiskunnassa he eivät jäisi pahnanpohjimmaiseksi.
Lawrence Blockin romaaniin perustuvaa elokuvaa kutsutaan moderniksi film noiriksi, mutta se perustuu vain siihen, että Sam Spade ja Philip Marlowe mainitaan kaksi kertaa. Enemmänkin tämä on tusintatuotannot ylittävä trilleri, joka notkahtaa pitkän kestonsa keskivälillä, mutta pystyy kokoamaan itsensä kohtuullisen mielenkiintoiseksi. Sanoma jää toki sumuiseksi.
Laura Birn tekee takaumaroolin ja suoriutuu siitä hyvin eteerisesti sekä kauniisti.
Laadukas kuva ja ääniraita. Varsinkin ääni soi dynaamisesti ja jännitteitä luovasti. Ekstroissa 18 min. dokumentit. (PS)