Newyor­ki­lais­po­lii­si (C­han­ning Ta­tum) on kan­ta­nut lap­suu­des­taan as­ti synkkää sa­lai­suut­ta, jon­ka jo­ku nyt tun­tuu ha­lua­van re­piä au­ki. Kah­den nil­kin kuo­le­ma Queen­sin slum­meis­sa kesällä 1986 kiin­nos­taa nyt yhtäk­kiä pai­kal­lis­ta toi­mit­ta­jaa (Ju­liet­te Bi­noc­he), jol­le jo­ku lä­het­te­lee vih­jai­le­via vies­tejä jul­kais­ta­vak­si. Vih­jai­luis­ta on her­mos­tu­nut myös ket­ku­no­loi­nen po­lii­sipääl­likkö (Ray Liot­ta), jon­ka ura­suun­ni­tel­miin ta­pah­tu­mat voi­vat vai­kut­taa ne­ga­tii­vi­ses­ti, ja tämän po­mo (Al Pa­ci­no), jo­ka ai­koi­naan päät­ti ryh­tyä kait­se­maan kuol­leen pa­rin­sa poi­kaa.

Kah­des­sa ajas­sa yhtäai­kaa lo­mi­te­tus­ti ete­nevä jän­ni­tysnäy­telmä vaa­tii huo­mion hur­jal­la näyt­te­lijää­kar­til­la ja tah­dik­kaan osaa­val­la to­teu­tuk­sel­la, mut­ta ta­ri­na ei lo­pul­ta ole kak­si­nai­nen. Tun­nel­ma lop­pu­pal­jas­tuk­siin as­ti on hyvä, mut­ta teennäi­nen ja te­ko­tai­teel­li­nen lop­pu­si­neet­ti ei ole sen enempää fik­su kuin jän­nittäväkään. Tällä kaar­til­la oli­si pitä­nyt pys­tyä pal­jon pa­rem­paan. Elo­ku­vas­sa on kieltämättä jo­ta­kin opinnäy­te­työmäistä tuo­reut­ta, mut­ta ei ta­ri­nan eikä hah­mo­jen suh­teen, vaan il­ma­pii­rin luo­mi­sen ja sol­ju­van ker­ron­nan osal­ta.