Danny Boylen ohjaama kahdeksan Oscarin voittaja Slummien miljonääri on valloittava filmi.
Danny Boylen ohjaama kahdeksan Oscarin voittaja Slummien miljonääri on valloittava filmi. Boyle teki tapansa mukaan täysin edellisistä töistään poikkeavan elokuvan, jossa on vauhtia, väriä ja tekemisen iloa. Vaikeuskerroin on vieraassa kulttuurissa omaa luokkaansa, mutta ohjauksellinen hyppy Intiaan onnistuu, kerronnan käänteet ja voltit taidetaan vaikka taaksepäin taittaen ja alastulokin on melko hallittu.
Tarina on vapaa sovitus Vikar Swarupin romaanista, mutta idea voisi olla lähtöisin myös Tapio Rautavaaran laulusta Korttipakka, jossa kerrotaan, miten pelikorteilla selviää elämästä. Slummien miljonäärissä taas näemme takautumin, miten nuori Jamal on elänyt sellaisen elämän, että osaa vastata Haluatko miljonääriksi –visailun kysymyksiin ja voittaa pääpalkinnon 20 miljoonaa rupiaa (n. 300 000 euroa).
Puutteenkin keskellä Jamal ja isoveli Salim nauttivat elämästä, kunnes uskonnolliset vainot tekevät pojista orpoja alta kymmenvuotiaina. Roistot pakottavat lapset kerjäläisiksi ja vain hiuksenhienosti he välttyvät pahemmalta kohtalolta. Näpistelyn ja kekseliäisyyden varassa veljekset varttuvat, kunnes Salim saa päähänsä, että ”slummikoira” voi pärjätä vain täysipäiväisenä rikollisena. Vilpitön Jamal ei halua seurata sille tielle, vaan päättää löytää uudelleen ”kolmannen muskettisoturin”, lapsuudenystävänsä Latika-tytön.
Koska kaikki katsovat Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa, joka on intialaisille pakopaikka arjen kurjuudesta siinä missä Bollywoodin siirappiset elokuvamusikaalit, Jamal ilmoittautuu kisaan. Jospa Latika näkisi hänet televisiosta?
Suunnitelmat menevät kuitenkin poskelleen, kun Jamalin epäillään huijaavan. Poliisit vievät nuorukaisen putkaan ja kurjuudessa alkanut elämä näyttää entistäkin synkemmältä.
Slummien miljonääri on häikäisevä kokonaisuus. Ohjaaja Boylen periaatteena näyttää olleen Mumbain miljoonakaupungin järisyttävien vastakohtaisuuksien ilmentäminen kaikessa rikkaudessaan ja raadollisuudessaan.
Erikoinen Intia-mainos
Intian matkailumainoksena Slummien miljonääri on omalaatuinen. Köyhyydestä ja väkivaltaisesta lapsuudesta Mumbaissa kehittyy tarinan vuosikymmenessä vain toisenlaista korruptiota ja rikollisuutta. Vastukset ovat kohtuuttoman epäoikeudenmukaisia, mutta ihmisten elinvoimaa ei taltuta mikään.
Elokuvassa käytetään tutun tv-pelin formaattia, mutta tuotesijoittelussa on kritiikkiäkin. Ohjelmaa näytetään oopiumina kansalle ja juoni tuntuu vihjaavan, että paitsi osallistujat myös juontajat voisivat vääristää lopputulosta laittomin ja kunniattomin keinoin.
Millions-elokuvansa tapaan Boyle ohjaa lapsinäyttelijöitä hyvin. Erityisesti Ayush Khedekar ja Azharuddin Ismail tekevät vaikutuksen lapsina, jotka aitoina slummin kasvatteina ovat filmin vetoava sydän. (Ismailin hökkeli Mumbain Bandran lähiön slummissa jyrättiin viime viikolla maan tasalle ja 11-vuotias elokuvatähti joutui taas kodittomaksi.)
Filmin intialaisnäyttelijöissä on tenhoa enemmän kuin Skins-sarjan velmussa britissä Dev Patelissa, joka aikuisena Jamalina jää yksipuiseksi.
Slummien miljonääri on suurin Intia-hitti, mikä länsimaissa on koettu sitten 30- ja 40-luvun, jolloin Sabu, maharadjan nuori norsupaimen, tuotiin Hollywoodiin Elefanttipojan, Viidakkokirjan ja Bagdadin varkaan sankariksi. Samalla fantasiaa painottavalla tavalla Boylen elokuva on lievästä tyhjäkäynnistä huolimatta vieraan maailman kiehtova tulkinta, jonka erottamaton osa on Värttinä-yhtyeen taannoisen säveltäjäkumppanin, A.R. Rahmanin musiikki.
Elokuvan päätyttyä ei kannata rynnätä salista, sillä lopputekstien aikana nähdään vielä tanssia ja kuullaan Oscar-voittajasävelmä Jai Ho. (HB)