Van­has­sa va­ra pa­rem­pi. Kä­si­työn luon­nol­li­nen piir­to viehättää ani­naa­ma­tiok­las­si­kos­sa.

Ur­hei­den ka­nii­nien odys­seia on kestä­nyt eri­no­mai­ses­ti ai­kaa, ja tyy­dyttää ny­ky­kat­so­jan silmää. Ta­ri­na jän­nittää ja ihas­tut­taa.

Vuo­den 1975 jou­lu piir­tyy tark­ka­na suo­ma­lai­sen fan­ta­sia­har­ras­ta­jan mie­leen. Sor­mus­ten her­ran vii­mei­nen osa Ku­nin­kaan pa­luu il­mes­tyi sa­maan ai­kaan kuin Ric­hard Adam­sin Ruo­ho­metsän kan­sa.

A­dams va­lit­si pe­riaat­tees­sa sa­man tee­man kuin Tol­kien. Mo­lem­mat kir­jai­li­jat ku­va­si­vat yh­teisön toi­min­taa yh­teis­kun­nan mur­rok­ses­sa, ja sitä kuin­ka ih­mi­nen toi­mii ideaa­lis­sa ryhmässä: yk­si osaa par­hai­ten joh­taa, toi­nen toi­mia asian­tun­ti­ja­na ja jo­ku hal­lit­see toi­min­nan.

Tee­maa sy­ven­net­tiin nos­tal­gi­se­na kai­puu­na Eng­lan­nin hii­pu­vaa maa­seu­tua koh­taan. Us­kon­to vai­kut­ti mo­lem­piin, mut­ta Adam­sil­la oli tai­pu­mus­ta epäi­lyyn jos ei ateis­miin. Faa­be­lei­den ta­paan ih­mistä ku­vat­tiin eläin­ten tai fan­ta­siao­len­to­jen avul­la. Etään­nyttämällä saa­daan tar­kem­pi ku­va.

Mo­lem­mat teok­set ovat nous­seet klas­si­koik­si kir­joi­na ja elö­ku­vi­na, mikä on lo­pul­ta ai­ka har­vi­nais­ta. Yleensä jom­pi­kum­pi kär­sii.