Tässäpä syy­syllä­tys. Ja tässäpä kaik­kea, mistä tei­ni­työt pitävät, mut­ta isäkään ei kie­mur­te­le tuo­lis­saan.

On hy­vin vai­kea tehdä vauh­dik­kaan vetävää ja pun­ni­tun ta­sa­pai­nois­ta elo­ku­vaa klas­sik­ko­ta­ri­nas­ta, jon­ka ta­pah­tu­mat suu­rin piir­tein kaik­ki tun­te­vat.

Pe­rin­tei­sen teat­te­ri­tai­teen luo­mal­la au­kot­ri­tee­til­la on mer­ki­tyk­sensä. Oh­jaa­ja Ken­neth Bra­nagh kui­ten­kin lo­pul­ta hyö­dyntää po­pu­laa­ri­kult­tuu­ris­ta jat­ku­moa. Ksik­ki tietävät san­ka­rin­sa ja lop­pu­tu­lok­sen, jo­ten kan­nat­taa hyö­dyntää kat­so­jan ute­liai­suut­ta nähdä, mi­ten tällä ker­taa toi­mi­taan ja tehdään tut­tu temp­pu jos toi­nen­kin.

Tuh­ki­mon ta­ri­na toi­mii au­dio­vi­suaa­li­ses­ti näyttäväs­ti, mut­ta ei syyl­lis­ty ko­los­saa­li­suu­teen. Näyt­te­lijät pon­nis­ta­vat brit­tiläi­sestä pe­rin­teestä, ja voi­ton kai­kis­ta vie He­le­na Bon­ham-Car­ter hup­su­na vel­ho­na.

Hyvän mie­len elo­ku­vaa voi suo­si­tel­la kai­kil­le kes­ki-ikäi­sil­le kat­so­jil­le, jot­ka lu­ki­vat Grim­min vel­jes­ten sa­dut lap­se­na ja niil­le nuo­rem­mil­le, jot­ka nä­kivät Dis­neyn ani­maa­tion jos ei val­ko­kan­kaal­la niin vä­hintään­kin VHS-ka­se­til­ta.