Jos ha­luaa nähdä, mi­ten ho­mo­sek­suaa­lit elivät 1960-lu­vun Los An­ge­le­sis­sa, tämä on se elo­ku­va.

Leik­ki ja ste­reo­ty­piat sik­seen: jos ha­luaa nähdä tar­kan ku­vauk­sen ih­mi­sen yk­sinäi­syy­destä, tämä on se elo­ku­va.

Y­li­pis­ton äi­din­kie­len pro­fes­so­ri (Co­lin Firth) on me­nettä­nyt pitkäai­kai­sen kump­pa­nin­sa au­to-on­net­to­muu­des­sa. Hän päättää am­pua it­sensä. Päätös tuo eri­kois­laa­tuis­ta in­ten­si­teet­tiä ja eloa muu­ten kuo­le­man­kal­pei­den ar­kipäi­vien pitkään sar­jaan.

Sek­suaa­livä­hem­mistön ku­vaus on nous­sut omak­si la­ji­tyy­pik­seen Bro­ke­back Moun­tai­nin me­nes­tyk­sen vii­toit­ta­ma­na. Hyvää tässä on se, että kum­mal­li­set mie­li­ku­vat häl­ve­nevät. Näil­le elo­ku­vil­le on tyy­pil­listä, että ho­mo ei ole sen sek­suaa­li­sem­pi, ero­to­maa­ni­sem­pi saa­ti syn­ti­sem­pi kuin he­te­ro­kaan.

Jos his­to­rial­li­nen ta­ri­na tai tie­tei­se­lo­ku­va ot­taa etäi­syyttä, jot­ta voi­daan ku­va­ta ny­kypäivää, niin sa­maan ta­paan täl­lai­sen ai­he­pii­rin avul­la voi­daan ku­va­ta te­hok­kaas­ti in­hi­mil­li­siä tun­tei­ta. Vä­hem­mistöön koh­dis­tu­va vi­ha on en­nen kaik­kea pel­koa, usein tie­dos­ta­ma­ton­ta.

Jo omas­ta nuo­ruu­des­ta voi am­men­taa. Mik­si ro­ma­neis­ta esi­mer­kik­si ei pi­det­ty? Sik­si, että heiltä saat­toi saa­da niin kut­su­tus­ti selkään sekä ver­baa­li­ses­ti että fyy­si­ses­ti. Sa­ma pel­ko koh­dis­tui ai­koi­naan Ame­ri­kan mus­tiin.

Ho­mot puo­les­taan pa­ne­vat pelkäämään omaa it­seään. Muu­sik­ko Juk­ka Ta­ka­lon ly­rii­kan mu­kaan ”­meissä kai­kis­sa on hie­man ho­moa”.