Jos­kus mie­tin iso­sis­koa­ni ja sitä, että hän syn­tyi vain 12 vuot­ta toi­sen maail­man­so­dan päät­ty­mi­sen jäl­keen. Ei hän ko­vin van­hal­ta ih­mi­seltä vai­ku­ta. Pääo­sin mus­ta­val­koi­set do­ku­men­tit häi­vyttävät hir­veitä vuo­sia kaueam­mak­si men­nei­syy­teen, vaik­ka ky­se on lä­hi­his­to­rias­ta.

Val­hei­den tai oi­keas­taan sa­nan­mu­kai­ses­ti Vai­ke­ne­vien la­by­rint­ti liit­tyy sa­maan aja­tuk­seen. Jos jo­ku on ih­me­tel­lyt sitä, mitä Län­si-Sak­sas­sa poh­dit­tiin vaik­ka­pa kes­ki­tys­lei­reistä vuon­na 1958, tämä elo­ku­va an­taa sii­hen vas­tauk­sen. Vas­taus kuu­luu näin: eipä juu­ri mitään. Jos ka­dun­mie­hel­le sa­noi sa­nan Ausc­hwitz, hän ei ol­lut siitä kos­kaan kuul­lut­kaan.

E­lo­ku­van ta­ka­na on to­si­ta­ri­na Fank­fur­tin pii­ri­syyttäjän pon­nis­te­luis­ta saa­da kes­ki­tys­lei­reissä omaeh­toi­siin hir­mu­te­koi­hin syyl­lis­ty­neet SS-mie­het tuo­miol­le. Jos te­kijöi­den taus­ta­tie­dot pitävät paik­kaan­sa, niin esi­mer­kik­si Ar­gen­tii­nan paen­nut toh­to­ri Men­ge­le vie­rai­li Sak­sas­sa usei­ta ker­to­ja 1950-lu­vul­la.

Kes­ki­tys­lei­ri­ku­vauk­sia on näh­ty pal­jon. Suo­ra draa­ma ei kui­ten­kaan me­ne sa­mal­la ta­voin pin­nan al­le kuin nyt käytössä ole­va ta­pa: ih­mis­ten, syy­tet­ty­jen ja uh­rien, ker­to­vat kas­vot ku­vaa­vat kau­hua eläväm­min.

D­raa­man kaa­ri not­kah­taa kes­kivä­lin jäl­keen, mut­ta vie­rai­lu Ausc­hwitc­hiin lisää in­ten­si­teet­tiä. Lop­pu­kin on tyy­dyttävä. Elo­ku­vaa voi­si suo­si­tel­la suo­ma­lai­sil­le, jot­ka eivät ole vielä muo­dos­ta­neet kan­taan­sa, on­ko pai­kal­lis­ten ka­tu­par­tioi­den sal­li­mi­nen jär­kevää vai ei.