Juu­riaan hil­jai­ses­ti hä­peävä ma­na­ge­ri (Jus­si Va­ta­nen) pa­laa ko­ti­seu­dul­leen työ­nan­ta­jan­sa ison metsäjä­tin käs­kystä. Van­ha va­ne­ri­teh­das pitäi­si saa­da kan­nat­ta­maan pa­rem­min tai oi­keas­taan si­vuun ke­hi­tyk­sen tieltä, jot­ta pro­sen­tit voi­si hioa pa­ri de­si­maa­lia pa­rem­min koh­dil­leen. YT-neu­vot­te­lut ku­ris­ta­vat nyt kui­ten­kin miek­kos­ta ta­val­lis­ta enemmän, jo­ten juu­ret al­ka­vat vä­hi­tel­len ot­taa nis­ka­lenk­kiä kiil­to­ku­vau­nel­mis­ta.

Ta­ri­na on mie­len­kiin­toi­nen ja il­mes­ty­mi­sai­ka­naan taas yllättävän ajan­koh­tai­nen, mut­ta elo­ku­vaan mah­tuu myös har­mil­li­sen pal­jon tyhjäkäyn­tiä, pe­rus­sar­jan ör­vel­lystä ja edel­li­siä tah­dit­ta­via help­po­ja rat­kai­sui­ta. Elo­ku­van lu­kui­sat nuo­ruu­den ta­kau­mat ja tois­tu­va hu­ma­lai­nen ör­vel­lys Törmälän yössä mais­tu­vat kyllä elävältä ar­jel­ta, mut­ta ve­toa­vaa ta­ri­naa näistä ei tun­nu syn­tyvän. Hen­kilö­hah­mot to­ki avau­tu­vat ja hit­sau­tu­vat hi­taas­ti yh­teen tämän käy­te­tyn ajan myötä, mut­ta pääl­limmäi­nen vai­ku­tel­ma on sil­ti että ta­ri­naa ei oli­si muu­toin riittä­nyt ko­ko kes­ton kan­ti­mik­si. Ta­ri­naa kui­ten­kin oli­si riittä­nyt.

Ta­ri­na tun­tuu ihail­ta­van suo­ma­lai­sel­ta otan­nal­ta pik­ku­kau­pun­gin sydäntä uh­kaa­vas­ta vaa­ras­ta, jos­sa pesän­sel­vit­te­lijänä toi­mii vieläpä kau­pun­gin oma poi­ka. Ta­ri­na tun­tuu elo­ku­vis­ta tu­tul­ta, mut­ta sil­ti lä­himmät mie­leen tu­le­vat ver­ro­kit — Matt Da­mo­nin "P­ro­mi­sed Land", Geor­ge Cloo­neyn "Up in the Air" ja Ben Aff­lec­kin "Com­pa­ny Men" — osu­vat kar­tal­la kauas. Tältä poh­jal­ta elo­ku­val­la oli­si hyvä, oma ta­ri­nan­sa ker­rot­ta­va­naan. Juo­pon isän vä­rittämä lap­suus ja niin ikään al­ko­ho­lin ka­ta­ly­soi­ma yh­tei­se­lo uus­van­ho­jen työ­ka­ve­rei­den kans­sa lä­hi­ka­pa­kas­sa mais­tu­vat kaik­ki us­kot­ta­vas­ti elävästä elämästä luon­nos­tel­luil­ta. Muu­toin trip­pi ete­nee kui­ten­kin har­mil­li­sen pouk­koi­le­vas­ti kaik­kien kään­tei­den tul­les­sa ikään kuin rin­nak­kai­sel­ta ra­dal­ta elo­ku­van it­se kes­kit­tyessä vain ole­maan.

Ta­ri­nan lop­pu­pis­te on jat­ku­vas­ti liian il­mei­nen ja kli­sei­ses­ti pe­dat­tu, jot­ta elo­ku­va imai­si­si kun­nol­la mu­kaan­sa. Sil­ti juo­pon isän omil­leen jättämän po­jan kas­vus­sa ko­ko naa­pu­rus­ton san­ka­rik­si, ja vih­doin sen yh­dek­si jä­se­nek­si, on lo­pul­ta jo­ta­kin ke­vyen kos­ket­ta­vaa. Myös ta­pa, jol­la lo­pul­li­nen kään­ne­het­ki ku­va­taan on tuo­re. Nämä ovat kui­ten­kin tur­han ohui­ta ja ohi­kiitä­viä sat­tu­mia so­pas­sa.

E­lo­ku­van sa­no­man voi­nee tul­ki­ta po­si­tii­vi­sek­si. Juu­ril­la on enemmän pai­noar­voa kuin kylmällä pin­ta­liitä­mi­sellä. Sa­to­jen työ­paik­ko­jen ka­dot­tua voi teh­taan kraa­te­ris­sa syn­tyä uut­ta eloa pie­nen star­tu­pin muo­dos­sa. Elo­ku­va to­sin tun­tuu vähät­te­levän al­ku­peräi­sen teh­taan työl­listävää vai­ku­tus­ta sillä ku­vis­sa nä­kyy vain joi­ta­kin kym­me­niä työn­te­kijöitä, ja mel­kein sa­man ver­ran lu­pail­laan työl­lis­tyvän lo­pun star­tup-koh­tauk­ses­sa. Tämäkään ei kals­kah­da us­kot­ta­val­ta, mut­ta ai­na­kin vies­ti on oi­keaan suun­taan kan­nus­ta­va. Jos yhtä star­tup­pia seu­raa yh­deksän muu­ta voi lop­pu­tu­los ol­la­kin yh­teis­mi­tal­li­nen ja poh­ja jo­pa va­kaam­pi.

Kaik­kien trai­le­rin nos­tat­ta­mien odo­tus­ten jäl­keen tämä on sel­keä pet­ty­mys, jo­ka on enemmän kei­no­te­koi­nen kuin elävä.