Oh­jaa­jal­le tyy­pil­li­seen ta­paan ai­kaan ja paik­kaan kuu­lu­mat­to­mia lau­lu­ja vil­je­levä mu­si­kaa­li ja­kaa mie­liä. Leo­nard Mal­tin an­toi täl­le kak­si täh­teä.

En­simmäi­set puo­li tun­tia me­nevät­kin hap­po­tah­dis­sa lei­ka­tuin koh­tauk­sin. Mut­ta tämän jäl­keen seu­raa hie­nos­ti oh­jat­tu, haus­kan nos­tal­gi­nen kun­nia­no­soi­tus va­rie­teel­le, ro­man­tii­kal­le ja tun­ne­tuil­le rak­kaus­lau­luil­le, po­pu­laa­ri­kult­tuu­rin mo­saiik­ki­mai­nen pot­pu­ri.

Täh­det lau­la­vat eri­no­mai­ses­ti, ko­van­luo­kan avus­tuk­sel­la (mm. Bowie, Bo­no). John Le­gui­za­mo suo­riu­tuu rous­seau­lai­ses­ta "Na­tu­re Boys­ta" Nat King Co­len ja Ola­vi Vir­ran ar­voi­ses­ti. Marc Bo­lan ei ikävä kyllä eh­ti­nyt nähdä "C­hild­ren of the Re­vo­lu­tio­nin" uu­siokäyttöä. Et­si jou­kos­ta Ky­lie Mi­no­gue ja Oz­zy Os­bour­ne.