I­has­tut­ta­van puh­das ja sa­du­no­mai­nen ta­ri­na pie­nen pa­rii­si­lai­sen teat­te­rin väestä, jo­ka pitää ra­kas­ta­maan­sa paik­kaa ja tun­te­maan­sa elämää pys­tyssä vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta. Elo­ku­va si­vuaa am­mat­tiyh­dis­tys­toi­min­nan herää­mistä ja kom­mu­nis­tien ja fa­sis­tien vas­tak­kai­na­set­te­lua, mut­ta vain sen ver­ran kuin vuo­den 1936 ajan­ku­van luo­mi­nen vaa­tii. Pääo­sas­sa on rak­kaus kai­kis­sa muo­dois­saan, mut­ta räis­kyvän saip­puad­raa­man si­jaan suu­ria tun­tei­ta kä­si­tellään vir­kistävän maanlä­hei­ses­ti ja eläväs­ti.

Ko­mei­den puit­tei­den ja sym­paat­tis­ten hah­mo­jen vi­rittämä draa­ma tuo mie­leen Mou­lin Rou­gen — var­sin­kin ke­hit­tyessään lop­puaan koh­den mil­tei mu­si­kaa­lik­si — mut­ta hen­nois­ta yh­tymä­koh­dis­ta huo­li­mat­ta ky­seessä on elo­ku­va omas­sa oi­keu­des­saan. Haus­ka, kos­ket­ta­va ja elävä draa­ma, jo­ka tip­puu vii­destä täh­destä vain hie­man tu­tul­ta kals­kah­ta­van ta­ri­nan­sa vuok­si.