Har­voin näh­ty klas­sik­ko pe­rus­tuu Step­hen Kin­gin al­kupään tuo­tan­toon. Kilt­ti bern­har­di­lai­nen muut­tuu ve­si­kau­hui­sek­si tap­po­ko­neek­si. Ta­voit­taa hy­vin Kin­gin keit­tiöp­sy­ko­lo­gi­set tee­mat. Toi­ses­sa per­heessä hil­luu vä­ki­val­tai­nen mies, toi­ses­sa miestään pettävä nai­nen. Ran­gais­tus­han siitä seu­raa ko­ko luo­ma­kun­nal­le. Ti­he­nevää, ai­toa ja rea­lis­tis­ta jän­ni­tystä oh­jaa­jal­le tyy­pil­li­seen ru­joon ta­paan. Ku­vaa­ja­na Spee­din oh­jaa­ja Jan De Bont.

Puut­teis­taan huo­li­mat­ta tie­tyn­lai­nen DVD-ta­paus Suo­mes­sa. Van­ha VHS-ver­sio oli kak­si mi­nuut­tia ly­hyem­pi. To­sin Fu­tu­re­film sai myö­hem­min lu­van jul­kais­ta leik­kaa­mat­to­man VHS:n­kin. Jenk­ki­jul­kai­sut puo­les­taan ovat sa­man­pi­tui­sia kuin tämä, eli NTSC-vauh­din huo­mioon ot­taen ly­hyem­piä. VHS-laa­tui­nen ku­va: peh­meä ja ra­kei­nen, pi­mei­den koh­taus­ten sä­vyt ovat hu­kas­sa. Ku­va hyp­pii ja juut­tuu vä­lillä kum­mas­ti. Mo­noää­ni ei kestä toi­min­nan vaa­ti­muk­sia ja puu­rou­tuu pa­has­ti. Suo­men­net­tu ni­mi vain al­ku­teks­teissä, ei kan­nes­sa.