Kävi sääliksi näyttelijä Juha Veijosta, joka potkaistiin pois Vares-elokuvien nimiroolista.
Kävi sääliksi näyttelijä Juha Veijosta, joka potkaistiin pois Vares-elokuvien nimiroolista. Aleksi Mäkelän ohjaamien filmien jatkoksi Reijo Mäen rikosromaaneista tehtävien kuuden uuden elokuvan päärooliin valittiin Antti Reini.
Nyt käy sääliksi Reiniä, jonka rautainen ammattitaito tuhlaantuu ja hyvä maine rapisee väkisin suollettuun poliisisarjabulkkiin.
Mäkelän ja Veijosen Varekset olivat ainakin hauskoja. Uuden Vares-sarjan aloitusfilmi Pahan suudelma ja tämä toinen, Huhtikuun tytöt, ovat surkeita äpöstyksiä.
Jos Anders Engström yrittikin parhaansa luokattoman huonon käsikirjoituksen kanssa, ei Lauri Törhönen saa viimeisimpään mitään ryhtiä saati tolkkua.
Nyt tutkitaan 90-luvulla Turussa kadonneiden nuorten naisten tapausta. Sotkuun sekaantuu ennustajaeukko, rikospaikalle palaava tunnoton murhaaja, huippuliikemies ja eturivin poliitikko.
Vareksen ympärillä on tuttu jengi: toimittaja Ruuhio, kirjailija Luusalmi, antikvariaattia pitävä pastori ja pikkurikollinen Kyypakkaus. Sekä tietysti lauma kevytkenkäisiä naikkosia, joita katsellessa toivoisi yksityisetsivän tulevan järkiinsä ja lyövän hynttyyt yhteen yläkerran taksikuski-Annan (Maria Järvenhelmi) kanssa.
Alkeellista, rakas Vares! Näin tekisi mieli sanoa Sherlock Holmesia mukaillen. Tutkinnan ja toiminnan sijaan käsikirjoittaja Katariina Souri ja ohjaaja Törhönen näyttävät katsojalle tylsästi pöydän ympärillä puhuvia päitä. Vares itse jatkaa yhdentekevää yksinpuheluaan. Juoni on sekava, mutta niin itsestään selvä, että kun lankoja loppukuvassa solmitaan yhteen, katsoja tietää jo kaiken eikä enää jaksa välittää.
Parannusta entiseen on yleensä kiltin ja kuivakiskoisen Taisto Oksasen itse ilkimys tappajana. Veteraani Ismo Kallion suurenmoinen läsnäolo kohottaa sekin tunnelmaa. Mutta elokuva ei ole näiden roolien arvoinen.
Huhtikuun tytöt on huono, oikein huono.
Uusista Vareksista piti tulla Suomi-krimin vientituote. Ehkä joku ulkomainen hankkija sarjan epähuomiossa ostaa mainoskanavansa ohjelmatäytteeksi, jos parempaa ruotsalaista laatua ei ole saatavilla. Mutta sitä ennen heikon tv-elokuvan tasoiset Varekset pitää kotiyleisön raahautua katsomaan oikein valkokankaalta. Onko tosiaan pakko tehdä valmiiksi kaikki kuusi? Miksi virheitä pitää toistaa? (HB)