F­rank Mil­le­rin oh­jaa­ma sar­ja­ku­va­dek­ka­ri näyttää ja tuok­suu Sin Ci­tyltä, mut­ta vaih­taa haa­voit­tu­vuu­den kuo­le­mat­to­muu­teen lai­hoin tu­lok­sin. Elo­ku­va ker­too hi­das­ve­toi­sen ja ko­vin hu­te­ra­no­loi­sen ta­ri­nan kuo­le­mat­to­mas­ta su­per­je­pa­ris­ta, jo­ka ot­taa yh­teen ark­ki­vas­tus­ta­jan­sa nat­si-gangs­ta-pe­rusk­ri­mi­naa­li mus­te­ka­lan kans­sa. Elo­ku­van taus­tal­la on Will Eis­ne­rin vuon­na 1938 ai­kui­sem­mal­le yleisöl­le luo­ma sar­ja­ku­va, jo­ka il­mes­tyi 12 vuo­den ajan liit­teenä sun­nun­tai­sa­no­ma­leh­tien vä­lissä.

E­lo­ku­van vi­suaa­li­nen il­me on sol­ju­va ja dy­naa­mi­nen ja sekä New Yor­kin al­te­re­go Cent­ral Ci­ty että uh­keat nais­puo­li­set hah­mot ovat siir­ty­neet val­ko­kan­kaal­le näyttäväs­ti. Al­ku­peräistä sar­ja­ku­vaa tar­kem­min tun­te­mat­ta on vai­kea sa­noa kuin­ka pal­jon elo­ku­vas­ta on lo­pul­ta Eis­ne­rin ja kuin­ka pal­jon Mil­le­rin luo­mus­ta, mut­ta oh­jaa­jan it­sensä mu­kaan ky­seessä on­kin poh­jim­mil­taan kun­nia­no­soi­tus rak­kaal­le ystäväl­le, ei niinkään it­se ky­sei­sel­le sar­ja­ku­val­le.

Ta­ri­nan kes­kei­senä mo­ti­vaa­tio­na toi­mi­va lap­suu­den rak­kaus edus­taa li­ki­main elo­ku­van ai­noaa tun­ne­ta­soa, ja se­kin on heinän­kor­sis­ta kyhät­ty. Pääo­sin ta­pah­tu­mat ete­nevät jon­kin­lai­ses­sa räis­kintä­pe­lin ju­mal­moo­dis­sa il­man sen suu­rem­paa mo­ti­vaa­tio­ta tai mer­ki­tystä. Hil­lit­ty omin­ta­kei­nen huu­mo­ri ja kie­li­pos­kes­sa toik­ka­roi­va täh­ti­kaar­ti Sa­muel L. Jack­so­nis­ta Scar­lett Jo­hans­so­niin ja Eva Men­de­siin pe­las­ta­vat pal­jon, mut­ta nämä yk­sinään eivät riitä herättämään elo­ku­vaa hen­kiin.