Mad Max kuuluu siihen sarjaan, jossa kakkososa on ensimmäistä parempi.
Mad Max kuuluu siihen sarjaan, jossa kakkososa on ensimmäistä parempi. Luultavasti ensimmäinen elokuva olisi jäänyt amerikkalaisten lisäksi myös eurooppalaisilta näkemättä, jollei Asfalttisoturi eli Mad Max 2 olisi lyönyt niin voimallisesti läpi. Itsekin katsoin ykkösosan kaiken maailman paikoista Pariisissa, jossa Asfalttisoturista innostunut matkatoveri syöksyi julisteen nähtyään heti seuraavaan näytökseen.
Ykkösosa on kestänyt ihmeen hyvin aikaan. Olin siihen aikoinaan aika pettynyt, mutta nyt se edustaa mainiota ristisiitosta 1970-luvun genre-elokuvista. Sen kuvakieli on rujon riisuttua ja tunnelma muistuttaa kauhua uudistaneiden Tobe Hooperin, Wes Cravenin ja jopa George A. Romeron tuotoksista maailmansodan jälkeistä tulevaisuutta peilaavaan exploitatiiviseen maantiepoliisielokuvaan, joka on paljon velkaa moottoripyörjengi-genrelle. Levyn takakanteen on lisätty ohjaajasarakkeeseen Geoerge Miller with Mel Gibson. Lulltavasti tämä on tapahtunut jälkimmäisen vaikutuksesta, mutta mikä Gibsonin osuus ohjaustyössä, ei ainakaan minulle ole selvinnyt.
Kakkososa The Road Warruor puolestaan vei lännenelokuvan (Shane, Postivaunut) asetelmia apokalyptiseen rymistelylajityyppiin, jota sitten ryöstöviljeltiin koko vuosikymmen. Toimintaa on tuskin koskaan leikattu näin verevästi. Puvustajat ja maskeeraajat loivat hauskaa punkkuvastoa.
Kolmososa Mad Max Beyond Thunderdome on jo valtavirtaa. Kaiketi tekijät saivat lapsia ja pehmenivät sen verran, että ottivat kunnianhimoisen lähtökohdan luodessaan Bartertownin, jossa ei sallita väkivaltaa, vaan riidat ratkaistaan kehässä. Elokuva jakautuu kahtia. Jälkimmäisessä osassa sankari johtaa lasten ristiretkeä kohti paratiisia. Huumori astui mukaan. Tämä on vanhentunut kaikkein eniten, mutta hauskoja kohtauksia riittää. Tina Turnerin tähti loisti tähän aikaan kovin kirkkaasti, joten oli suoranainen tapaus, kun hän suostui rooliinsa. Nyt tätä lisäarvoa ei voi enää ulosmitata.
Mad Maxin kuva piirtyy tarkemmin kuin koskaan, mutta näyttää edelleen halpistuotannolta. Tunkkainen ääniraita soi myös aiempaa paremmin, mutta aussiaksentti dubattiin liki tökeröön “italialaistyyliin”, eiväkä siinä ylimääräiset bitit auta. Ei siis kannata varata ensimmäistä mahdollista ääniraitaa. Kokoelmaa aluksi arvioidessani tein nimittäin virheen, jota mieluisampaa en muista: mukana on toisin kuin aluksi kerroin myös alkuperäinen australianenglantilainen ääniraita, joten elokuvan ystävät voivat tehdä makoisaa vertailua. Mad Max 2:n kuva on trilogian paras. Toki rakeiset, herkälle filmille vähässä valossa kuvatut kohtaukset näyttävät rakeisilta. Mad Max 3 on uusin, mutta ei välttämättä sen parempi näissä iltakohtauksissa. Ääniraita ei ole yhtä repivä kuin edeltäjissään. Kaikkiin elokuviin on tarjolla traileri. Kakkoslevylle on tallennettu myös 4 min. Leonard Maltinin intro ja kommenttiraita. (PS)