Markku Pölönen on tehnyt hyviä elokuvia.
Markku Pölönen on tehnyt hyviä elokuvia (Onnen maa, Emmauksen tiellä, Koirankynnen leikkaaja). Kaahailukomedia Ralliraita ei niihin lukeudu. Reippaita ajokohtauksia lukuun ottamatta filmi on latteasti kuvattu. Halpaa kokonaisilmettä rumentaa entisestään mainosten holtiton sijoittelu keskelle tarinaa.
Moneen kertaan kaluttu jutun juoni epäonnisten kirimisestä vaikeuksien kautta voittoon on kotikutoisen pikkumukava. Näyttelijät, etenkin luonnonlahjakkuus Heikki Silvennoinen autokoulunopettajana ja nuorisorikollisesta rallikuskiksi kasvava Olavi Uusivirta, ovat ihan sympaattisia. Kerronnan teeskentelemättömyyskin lämmittää. Mutta kyllä hirveän paljon hyvää tahtoa vaatii, jos tälle tyylipisteitä aikoo jakaa.
Olavi Uusivirta on nykyisin teatterikoululainen. Hyvä niin, sillä ei hän ihan vielä näytellä osaa. Karismaa laulajapojalta kuitenkin jo löytyy, joten hänen sijoittamisensa melkein päärooliin on ymmärrettävyyden rajoissa. Luumu Pesonen on autovarkauksista linnaan tuomittu nuorisorikollinen, joka hyvän käytöksen ja mukavan kummisedän (Silvennoinen) ansiosta saa uuden mahdollisuuden pikkupaikan kesätapahtuman huipennuksessa. Luumun lahjat huomataan ja hän pääsee Pekkarisen (Kai Hyttinen) tallin pääkuskiksi rallikisaan.
Minimitason komediaa
Vastassa Luumulla on Antti Virmavirran esittämä Torppo-Juniori, ilkimys, joka on myös Pekkarisen tallin, Pesosen autokoulun ja Susan (Eeva Litmanen) kahvilan vuokraisäntä. Vedonlyönnin vuoksi yksityisyrittäjien ainoa mahdollisuus välttää häätö on ottaa rallikisan voitto kotiin. Ristiriitaa juonen kurveihin tuo katkera ex-kuski Stumppi (Mika Nuojua). Nuorta lempeä rakennetaan, tosin vaivoin, Luumun ja vuokraisännän tyttären, Laura Birnin, välille. Pyörätuolissa istuvalla Pekkarisella ja vanhalla Ukko-Torpolla (Heikki Nousiainen) on pitkä yhteinen menneisyys, jota ei sen kummemmin katsojalle vaivauduta paljastamaan.
Elokuvan naiset, Laura Birn, Satu Silvo ja Eeva Litmanen, näyttävät saaneen filmin nollaroolit, kai tasa-arvopykälien minimivaatimusten täyttämiseksi. Tekemistä ja hauskuutta on keksitty vain miehille, mutta heillekin aika tekemällä. Franzén vääntää taas tyyppiä, kertoo juttuja kuin Härski-Hartikainen ikään.
Jos tulee hiljainen hetki, Ralliraita tuo kuvaan uuden hahmon vaikka taivaalta. Sellainen on Sakari Kuosmasen Runki-Pettersson, tuo korvaamaton rasva-apina ja kaikkien varikkojen kingi. Ikävä vain, että henkilöt ja elokuvan muut palikat pysyvät kovin irrallisina ja erillään. Näille teille ei johtotähteä löydy.
Markku Pölösen ralliviritelmä on tehty Spede-komedioiden ja Kummeli-farssien hengessä. Ja aina Ralliraita yhden Kummeli Alivuokralaisen hakkaa. Mutta se ei ole paljon se.
Elokuva tuntuu laskelmoidulta välityöltä. Ilmeisesti Pölösen omistaman Suomen Filmiteollisuuden elokuvatehtaan pyörät on Pohjois-Karjalan kunnailla pidettävä pyörimässä, vaikka ideat olisivatkin hakusalla. Ja mukavahan se on taitavien näyttelijöiden saada kesätöitä, jotka voi tehdä selkäydinpohjalta, vähän sinne päin.
Pölösen kanssa voi olla samaa mieltä siitä, että halpaa hupiakin tarvitaan. Lopputekstien aikana nähtävät patinoituneet filmipätkät menneiden kisojen rallikuninkaista luovat aitoa nostalgiaa. Mutta ei tämän tason kotimainen komedia kyllä mieltä ylennä. (HB)