Raikkaus vetoaa.
Raikkaus vetoaa. Tasapainottomuus verottaa.
Aiemmin Grafitti meissä –elokuvallaan tutuksi tulleiden tekijöiden, osin amatöörivoimin ja harrastajanäyttelijöiden työpanoksin tehty Mitä meistä tuli rakentuu luokkakokouksen teemalle. Sen avittamana voi pohtia, mitä 12-vuotiaista vanhoista kavereista on tullut isona.
Tilannetta seurataan hauskan parin avulla. Toni (ohjaaja Miika Ullakko) ja Erika (Maria Uusikylä) ovat tunteneet toisensa lapsesta, ja asuvat nyt yhdesssä, nukkuvat samassa sängyssä ja ovat vain kavereita. Asetelma on tuore ja hauska. Se antaa samalla raikkaan otteen alkaa miettiä kahta keskeistä elämän valttikorttia, pelkoa ja rakkautta.
Osanottajat ovat sympaattisia hahmoja, mutta ylitse muiden nousee Toni, joka ei pysty pitämään totuuksia sisällään. Siis ei mitään. Kaikki tulee suorasuuntauksella.
Ikävä kyllä kerronta on epätasapainossa. Kun tapahtumat vaihtelevat menneisyyden, ja kolmannen keskeisen hahmo Jaken (Olli Similä) Pietarin kokemusten välillä, jäntevyys häviää ja elokuvasta tulee ylipitkä.
Mutta ennemmin tätä katsoo kuin juuri mitään kotimaista tv-sarjaa tätä nykyä.
Kuvanlaatu on jopa erinomainen halpatuotannoksi. Ääniraita ei stereona pyrikään hakemaan tilaa, mutta dialogista saa selvää. Sehän ei ole itsestäänselvä kalliimmissakaan kotimaisissa tuotannoissa. Ekstroissa 49 min. dokumentti ja 6 min. poistettuja kohtauksia. (PS)