Ro­mant­ti­sen ko­me­dian pa­ris­sa etu­lyön­tia­se­ma on rans­ka­lai­sil­la. Ä­ly­va­pai­den kä­si­kir­joi­tus­ten ja päättö­mien sat­tu­ma­ka­val­ka­dien ke­hit­te­lyssä gal­lia­lai­set kul­ke­vat mon­ta as­kel­ta edellä. Kan­sal­li­nen ko­ke­mus rak­kau­den mo­ni­mut­kai­sis­sa kie­mu­rois­sa ei voi ol­la jättämättä jäl­keään myös tai­tee­seen.

Vii­si­kymp­pi­nen Ma­rie-F­ran­ci­ne kuu­lee uu­ti­sen. Ku­ten ta­pa­na on, avio­mies Em­ma­nuel on ra­kas­tu­nut nuo­rem­paan. Kuin tämä ei riittäi­si, työ­pai­kal­la, gee­ni­tut­ki­mus­la­bo­ra­tios­sa, ha­vai­taan as­bes­tie­siin­ty­miä. Ma­rie-F­ran­ci­ne on sink­ku ja työtön — sa­ma­na il­ta­na. Ase­tel­ma pe­da­taan mauk­kaas­ti.

Va­le­rie Le­mer­cie­rin ko­me­dia on tiu­kas­ti oh­jat­tu ja lei­kat­tu ta­pah­tu­ma­ket­ju, sar­ja ih­mi­selämään mah­tu­via seik­kai­lu­ja — si­joi­tet­tu­na pie­nel­le pätkäl­le elon ajas­sa. Elo­ku­va kat­sas­te­lee kir­kasnäköi­senä ih­mi­syk­silön ta­po­ja sel­vitä suu­ris­ta­kin hen­kilö­koh­tai­sis­ta krii­seistä. Sat­tu­man ja het­keen tart­tu­mi­sen vai­ku­tus­ta ko­ros­te­taan. Per­heen­sisäis­ten kiis­ta­ti­lan­tei­den ste­reo­ty­piat ki­ris­tetään ää­rim­mil­leen. Le­mer­cier on­nis­tuu tär­keimmässä. Kli­seistä ja epäus­kot­ta­vuu­des­ta huo­li­mat­ta, lop­pu­tu­los on oi­keas­ti haus­ka.

Ai­kui­sil­le nai­sil­le suun­nat­tu ro­mant­ti­nen krei­si­ko­me­dia on mer­kittävä osio Es­poo Ci­nen oh­jel­ma­tar­jon­nas­sa. La­ji­tyyp­pinsä par­haim­mis­toon tun­keu­tu­va Ma­rie-F­ran­ci­ne on teks­ti­tet­ty eng­lan­nik­si. (VA)