Maa­pal­lon tu­hou­dut­tua edel­li­sen elo­ku­van lo­pus­sa täy­tyi te­kijöi­den tur­vau­tua ai­ka­mat­kus­tuk­seen ta­ri­nan jat­ka­mi­sek­si. Ny­kyään rat­kai­su oli­si luul­ta­vas­ti ol­lut saa­gan esinäytös tai häpäi­lemätön uu­del­leenkäyn­nis­tys, mut­ta tässä ydin­tu­hol­ta pe­las­tu­nut api­na­kol­mik­ko ran­tau­tuu 1970-lu­vun Los An­ge­le­siin.

En­simmäi­sen elo­ku­van ase­tel­man pei­laa­va elo­ku­va pe­laa kat­so­jan odo­tuk­sia hy­vin ja pyr­kii luo­maan puo­li­pa­kol­lis­ten koh­taus­ten ympä­ril­le myös omaa ko­he­rent­tia ta­ri­naa — tässä myös ki­vas­ti on­nis­tuen. Al­ku­peräi­sen seik­kai­lun rin­nal­la tämä tun­tuu väistämättä peh­moi­sel­ta vä­linäytök­seltä, jos­sa shop­pai­laan ja si­val­le­taan ke­vyes­ti ih­mis­ten asen­tei­ta eläin­ten ase­maa koh­taan, mut­ta ko­ko­nai­suus toi­mii sil­ti oma­lei­mai­se­na, ja edel­li­so­saa ta­sa­pai­noi­sem­pa­na, elo­ku­va­na.