Casablancassa Bogartin ja Bergmanin erotessa heille jäi muistot Pariisista.
Casablancassa Bogartin ja Bergmanin erotessa heille jäi muistot Pariisista. Tuo romanttinen onnela on nuorenparin haaveena myös Richard Yatesin vuonna 1961 ilmestyneeseen, äskettäin suomennettuun klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Revolutionary Road. Mutta Pariisin toiveet jäävät täyttymättä ja rakastavaiset karkotetaan amerikkalaisen unelman luvatusta paratiisista.
50-lukua elävän Aprilin ja Frankin tragedian siemenet ovat tunnistettavia. Häissähän meilläkin tädit toteavat ensin kirkossa että ”niin kaunis pari” ja sitten kakkukahveilla, että ”mutta kun sitten koittaa se arki”. Kyllä vanhemmilla oli helppoa, kun saivat tutun naida, mutta itse joutuu ottamaan ihan vieraan. Katsommeko yhdessä samaan suuntaan vai toisiamme kieroon?
Revolutionary Roadissa haaveet kaatuvat jokapäiväisiin pieniin kompromisseihin. Onni on ensimmäinen uhri, kun rakkauden vaihdantataloutta kohtaa ensin pitkäkestoinen taantuma ja sitten pysyvä lama. Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio ovat nyt ensimmäistä kertaa yhdessä Titanic-elokuvan jälkeen. He näyttelevät entistä paremmin, mutta uppoavassa laivassa tässäkin ollaan.
Alkuteoksellaan Yates kritisoi 50-luvun Yhdysvaltojen sopeutumista hinnalla millä hyvänsä tuttuun ja turvalliseen. Näköalattoman yhdenmukaistumisen pimeänä puolena kirjailija piti senaattori McCarthyn toisinajattelijoiden vainoja. Revolutionary Road viittaa nimenä Amerikan vallankumouksen luoman vapautumisen idean tärväämiseen. Revolutionary Road on se katu, jolla asuu Frank ja April Wheelerin perhe, 50-luvun Yhdysvallat pienoiskoossa.
Aprilin ja Frankin omakotitalo tuntuu piparkakkuonnelalta, mutta muuttuu vankilaksi. Jättämällä kaikki ja viemällä perhe Pariisiin, voitaisiin aloittaa alusta, toteuttaa nuoruuden haaveet ja pelastaa liitto. Ovathan April ja Frank vasta kolmenkymmenen.
Mutta sitten tulee se arki. Frank joutuisi elämään ulkomailla vaimon siivellä, mikä hänen ystävistään ja työtovereistaan tuntuu epämiehekkäältä. Sitä paitsi Frankin tietokonefirman pomo ihastuu nuoremman ideoihin ja ylennys olisi tiedossa. Isommalla rahalla saataisiin isompi talo perheenlisäystä ajatellen. Isompi onni lähiössä!
Parisuhteen kipupisteitä
Mutta ei se näin mene. Työssään turhautunut Frank on tottunut kompromisseihin. Firman sihteerityttö on lyhyt irtiotto normeista. Luopuessaan Pariisista, pettynyt April antaa maan valua jalkojensa alta heittäytymällä yhden illan suhteeseen.
Mutta jätetään pahin kertomatta. Riittää sanoa, ettei happy endiä ole luvassa. Perhetragedia on Kuka pelkää Virginia Woolfin aikalainen ja Kauppamatkustajan kuoleman sukua. Rankka, pessimistinenkin taide voi olla puhdistava kokemus, joka synnyttää katsojassa vastavoiman. Ehkä Revolutionary Road toimii kuin pelastavan palohälyttimen ääni. Eihän elämän pakko näin ole mennä?, tuntuvat Albee, Miller ja Yates kysyvän.
Sam Mendes, Kate Winsletin puoliso, on epätasainen ohjaaja. Edellinen menestys American Beauty oli samankaltainen ihmissuhteiden pettymyksiä ja elämäntyylin oheisvahinkoja ruotiva tapaus. Tarina on kertomisen arvoinen, näyttelijät erinomaisia, ajankuva kohdillaan. Viimeinen aamiainen on täydellinen kohtaus. Kokonaisuus on silti turhan siisti ja varovaisen taitava, kuin epookki ja teema kangistaisivat ohjaajan ilmaisua.
Filmi on kuitenkin katsomisen arvoinen. Aikuinen aihe tarjoaa loistavia rooleja näyttelijöille, jotka oivaltavat tilaisuutensa. Kate Winslet oli ennen Lukijasta tullutta Oscariakin aikansa parhaimpia näyttelijöitä, joka vakuutti jo ensimmäisessä suuressa roolissa Peter Jacksonin Taivaallisissa olennoissa. Winslet on syvä ja tutkimaton Aprilina, pelottavakin naisena, joka toivosta luopuessaan tarttuu lähimpään mieheen ja suuntaa kuolemantanssiin.
DiCaprio on vuotta vanhempi kuin Winslet, mutta näyttää nuoremmalta. Ikuinen poikuus ja tähden leima on rasite. Silti Frank Wheeler on DiCaprion kärkirooleja. Siinä Marlon Brandon ja De Niron kaltaisten ihanteiden hienoinen myötäily ei tunnu enää vaivaannuttavalta, vaan kantavalta vanhempien sukupolvien vertaistuelta. DiCaprion parhaat päivät ovat edessä.
Hulluna totuudentorvena häkellyttää Oscar-ehdokkuuden saavuttanut Michael Shannon. Sähköshokkihoidoissa rikki rapsahtanut matemaatikko näkee Aprilin ja Frankin valheiden läpi. Unelman kelkasta pudonneen ei tarvitse miellyttää enää ketään, joten hän iskee estoitta puoskarin puukkonsa parisuhteen kipupisteeseen.
Toivottavasti Yatesin kirjassa Wheelerin perhe on kokonaisena läsnä. Revolutionary Roadilla lapset on siivottu tyystin äiskän ja iskän kärvistelyn alta pois. (HB)