Rakkaus lajityyppiin riittää aika pitkälle.
Rakkaus lajityyppiin riittää aika pitkälle. Mutta ei ehkä aivan jatko-osaan asti.
Suomalainen halpistuotantona toteutettu Skeleton Crew peittoaa valtaosan kovan rahan kauhutuotannoista ennen kaikkea siksi, koska sen tekijät ilmiselvästi rakastavat slasher-lajityyppiä.
Itsetietoisesti genren sisäpiiritiedolle kumartaen edetään. Tapahtumat lähtevät liikkeelle elokuva elokuvassa –tyyppisestä ratkaisusta, joka ei liene omaperäisimpiä, mutta toimii tavallista paremmin. Näin kliseiset alkukehittelyt eivät rasita tarinaa.
Suomalainen mielisairaala suljettiin 1970-luvulla, kun poliisille selvisi paikallisen lääkärin kiduttaneen potilaita tehtaillessaan snuff-elokuvia, joissa uhrit kärsivät oikeasti. Amerikkalainen filmiryhmä saapuu tekemään tapauksesta elokuvaa aidoille tapahtumapaikoille.
Epätasaiset roolisuoritukset ja osin kömpelö englanti verottavat katsojan kiinnostusta. Loppuratkaisukaan ei ole kovin kekseliäs. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei Peter Jacksoniinkaan uskottu, kun mies aloitti splattereillaan. Tekijäkaksikko Tero Molin ja Tommi Lepola osoittavat kekseliäisyyttä ja todellisia käsityöläiselokuvaajan taitoja, kun pienin varoin tehdään aidonoloista jälkeä.
Keskitason kuva ja ääni nostavat tuotannon riman yli komeasti. Ekstroihin on tallennettu neljä musiikkivideota, 21 min. dokumentit, 10 min. poistettuja sekä pidennettyjä kohtauksia, 7 min. haastattelua, kaksi tiiseriä ja kaksi traileria. (PS)