Intialais-suomalainen dokumentti ihmisestä ilmaston muutoksen takana.
Intialais-suomalainen dokumentti ihmisestä ilmaston muutoksen takana. Pysäyttävä dokumentti pyrkii kertomaan miten elämä Delhissä on muuttunut ihmisen pilattua luontoa vuosikymmenten ajan. Ihmisen välinpitämättömyys luontoa kohtaan ja ilmeinen kyvyttömyys parantaa tapojaan välittyvät tässä hyvin, mutta viesti tuntuu enemmänkin lamaannuttavalta kuin voimaannuttavalta: muovipillien karsiminen vaikuttaa ja tuo ehkä paikallista mielihyvää, mutta laajamittainen jätteiden dumppaaminen jokiin ja meriin on silti vielä jotakin aivan muuta.
Tätä katsoessa on vaikea välttyä ajatukselta, että on jokseenkin yhdentekevää mitä Suomessa tapahtuu kun toisaalla hakataan nauloja maapallon arkkuun taukoamatta. Toimia silti vaaditaan kaikkialla, niiden vain toivoisi kohdistuvan ensimmäisenä niihin oikeasti merkityksellisimpiin asioihin kuten tekstiilituotannon päästöihin joita tässäkin ehkä nähdään taustalla.
Tekstiilituotannon päästöt ympäristöön ovat moninkertaiset esimerkiksi lentomatkustamiseen verrattuna, mutta silti halpatekstiilit virtaavat ja matkustusta paheksutaan. Parin vuoden takaisen Aalto yliopiston tutkimuksen mukaan muotiteollisuus vastaa noin 10% maailman saasteista. EU:n julkaiseman tutkimuksen mukaan 35% vesistöjen mikromuoveista ja 20% kaikista vesistöjen saasteista on peräisin vaatteista ja vaateteollisuudesta. Samaan aikaan ilmailun kerrotaan vastaavan noin 2.1% ihmisen aikaansaamista CO2-päästöistä ja oletettavasti likimain 0% vesistöjen saasteista. Kaikkia päästöjä tulee vähentää ja pyrkiä päästöttömyyteen rivakasti kaikkialla, mutta asiat tulee laittaa perspektiiviin, sillä muutoin optimoidaan mielihyvää samaan aikaan kun maapallo riutuu.
Dokumenttina tämä maistuu lopulta hieman sensaatiohakuiselta ja kauhistelevalta. Kaikki kauhistelu on sinällään varmasti paikallaan. Tässä kuvatut olot Intiassa ovat pöyristyttäviä ja ympäristön tuho masentavan arkista, läpileikkaavaa ja hyväksyttyä mikäli dokumenttia on uskominen. Ongelma ei toki ole intialainen vaikka maa onkin sijalla kolme maailman saastuttajien joukossa Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen pelkissä CO2-päästöissä mitattuna. Dokumentti on siis oikealla asialla, mahdollisesti jopa oikeassa paikassa, mutta jälkimaku on silti pintaraapaisun tasolla.
Dokumentin englanninkielinen nimi ilmeisesti viittaa näkymättömiin pienhiukkasiin, mutta näitä käsitellään sen verran ohimenevästi että suomenkielinen nimi "tuhon merkit" vaikuttaa osuvammalta. Dokumentin ehdoton vahvuus on sen kyky mennä tuhojen äärelle ja näyttää katastrofielokuvalta vaikuttavia näkymiä arkisen tuhon ääreltä. Dokumentin heikkous on sen haluttomuus katsoa mitä ylävirralla tapahtuu ja mistä tuhot itse asiassa johtuvat. Tämä ei toki ole dokumentin missio ja olisi mahdollisesti ollut työmäärältään yhden dokumentin saavuttamattomissa. Silti juuri ne näkymättömät demonit tuhojen taustalla — ihmiset, asenteet, tietämättömyys ja kenties rahan teko — tulisi saattaa ruotuun.
Asiallinen kuva piirtää kauhun vistat hätkähdyttävästi kotikatsomoon asti. Roskavuoret, valtoimenaan juoksevat viemärit ja jokiin kasautuvat kemikaalihattarat näyttävät olevan peräisin post-apokalyptisestä jännäristä mutta ovat tätä päivää jossakin päin maailmaa.
Hillitty ja hallittu ääniraita luottaa lähinnä musiikkiin sanomansa alleviivaajana, mutta onnistuu oleman virkeä ja kiinnostava. Stereon ohella tarjolla on myös DD5.1-raita.
Ekstraton. Tekstityksen ja heikkokuuloisille tarkoitetun tekstityksen lisäksi levyltä löytyy kuvailuääniraita, kaikki suomeksi. Kuvailuääniraita on tasokkaasti tehty. (IJ)