Jo Em­ma­nuel­le vi­rit­ti kiin­nos­tus alis­ta­vaan sek­siin, jo­ka täyt­ti var­sin­kin rans­ka­lais­ten tu­si­na­ku­vaa­jien ja ih­meen hy­vien sar­ja­ku­va­tai­tei­li­joi­den (Geor­ges Pic­hard, Gui­do Cre­pax) töitä 1970-lu­vul­la Rans­kas­sa ja Ita­lias­sa.

O:n ta­ri­na am­men­taa ku­vas­ton­sa mar­kii­si de Sa­del­ta. Me­nes­tyvä va­lo­ku­vaa­ja (Co­rin­ne Cle­ry) ha­luaa alis­tua poi­kaystävänsä Renén (kult­ti­hah­mo Udo Kier) ja tämän rik­kai­den su­ku­lais­ten­sa ja ystä­viensä sek­si­le­luk­si, jo­ta alis­te­taan ja piis­ka­taan. Sa­do­ma­so­kis­min ja peh­mo­por­non yh­dis­telmä tun­tuu jo teo­reet­ti­se­na aja­tuk­se­na mah­dot­to­muu­del­ta. Niin on­kin.

Jat­ko-o­sa jat­kaa sa­mo­ja la­tu­ja. Sitä vai­vaa sa­ma il­miö kuin edeltäjäänsä. Luul­ta­vas­ti tyy­li­la­ji on ai­van liian ke­sy alaa tun­te­vil­le, ja pe­rin­tei­sen me­non kan­nat­ta­jat eivät löydä tästä mitään ais­til­lis­ta, kii­hot­ta­vaa saa­ti por­nog­ra­fis­ta mie­li­hyvää.