Charles Mansonin joukkion verihurmos 1960-luvun viimeisenä vuonna symbolisoi lapsuuden loppua.
Charles Mansonin joukkion verihurmos 1960-luvun viimeisenä vuonna symbolisoi lapsuuden loppua.
Kansalaisoikeustaistelusta ja hippiaatteista siirryttiin äkkiä kääntöpuolelle, joka merkitsi lopulta syrjäytyneiden alistamista, väkivaltaa ja hulluutta.
On virhe luulla, että kyse oli "hyvien" perheiden lapsista. Manson Family koostui kaltoin kohdelluista nuorista, jotka olivat karanneet kotoaan joutuakseen hullun vankilakundin manipuloimiksi. Kovat huumeet eivät parantaneet asiaa.
Dokumenttityyliin kuvattu uusi versio tuntuu perin uskottavalta. Kun Mansonista tuli kulttihahmo, se oli turhan paksua. Hells Angelsin näkyvin sankari Johnny Barger vielä menee, mutta Mansonin luomassa vastakaiussa piilee paljon perverssejä sävyjä.
Kuva näyttää rakeiselta ja profiilit luovat varjoja, mutta tietty dokumentinomaisuus tukee ilmaisua. Ääniraita hakee jonkin verran tilaa ja tunnelmaa. Ekstroissa kommenttiraita, poistettuja kohtauksia kommentein (6 min.) ja osansa tarkasti sisäistäneen Jeremy Daviesin harjoitusotoksia kommentein (18 min). (PS)