Kansallisen muistin merkitys on liki kadonnut.
Kansallisen muistin merkitys on liki kadonnut. On aika vaikea kertoa nykypäivän nuorille, kuinka esimerkiksi kaikki 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla syntyneet näkivät MTV:n jännityssarjan Soittorasia.
Yhtenäiskulttuurissa tämä oli mahdollista. Varsinkin ensimmäisen jakson cliffhanger-lopetus, jossa murhamiehen kasvot ilmestyvät saaristolaismökin ikkunaan ja kohta ovi repäistään auki, jäi monen mieleen.
Nyttemmin tämän katsoo hauskana ajankuvana. Päähenkilö (Esko Roine) sanoo ajavansa 20 minuutissa Viikistä Kauppatorille. Varmaan mannevanteinen Saab 99 ehti, mutta ennen kaikkea siksi, että liikennettä oli vielä 40 vuotta sitten paljon nykyistä vähemmän. Muutakin ajankuvaa voi ihailla: järkyttäviä pulisonkeja ja matkatavaran vähyyttä.
Ohjaaja Ismo Sajakorpi vihjaisee mieltymyksistään kirjoilla. Ainakin Sapo-sarjan Chandler, Helmistä on vain harmia, ja Papa Hemingwayn elämänkerta.
Levyä myydään erikseen. Sen saa myös yhteislaitoksesta, johon sisältyvät myös Painajainen (1988) ja Merkitty (1984). Kivikasvoista ja Areena-teatterissa tunnettu Sajakorpi olisi voinut tehdä näitä enemmänkin.
Aikansa tv-tason kuvaksi jopa yllättävän katsottavaa. Sinnikäs vertikaalinen viiva häiritsee. Ääni soi kapealla skaalalla. Ei ekstroja. (PS)