Hy­vin pitkäl­ti täy­del­li­nen agent­ti­viih­dy­ke eng­lan­ti­lai­ses­ta aris­tok­raat­tien pe­rus­ta­mas­ta maail­man­pa­ran­ta­jien sa­lajär­jestöstä, jo­ka il­man tai­kuut­ta tai by­rok­ra­tiaa hoi­te­lee pa­han­te­kijöitä pois päi­viltä. Viiltävän rea­lis­min si­jaan elo­ku­va pyr­kii jat­ka­maan klas­sik­ko­bon­dien elämää suu­rem­paa lin­jaa, jo­ka sal­lii yhtäai­kaa kie­len pos­kes­sa olon ja aris­tok­raat­ti­sen jäykän ylä­huu­len. Yh­dis­telmä on mai­nio.

E­ri­tyi­ses­ti Ro­ger Moo­ren bon­de­ja muis­tut­ta­vas­sa elo­ku­vas­sa puit­teet ovat hulp­peat, agent­ti­kou­lu­tus jän­nittävää ja vas­tus­ta­jan agen­da klas­si­sen me­ga­lo­maa­ni­nen. Ta­ri­na il­mas­tonläm­pe­ne­mi­sen pysäyttä­mistä uu­des­ta näkö­kul­mas­ta lä­hes­tyvästä pa­hik­ses­ta (Sa­muel L. Jack­son) on ai­van yhtä pöhkö kuin missä ta­han­sa tu­si­na­luo­kan agent­tihömpässä, mut­ta nyt ko­ko­nai­suus on ele­gant­ti, ener­gi­nen ja jo­pa sen ver­ran kek­se­liäs, et­tei tästä jää jäl­ki­pa­hoin­voin­tia. Tämä on agent­tie­lo­ku­va, jos­ta Ja­son Bour­net, Jack Baue­rit ja uu­dem­pien vuo­si­ker­to­jen Bon­dit juok­se­vat heittämällä ohi vain huo­ma­tak­seen, et­tei isäntä heittä­nytkään mitään puu­kep­piä.