Auto- ja rockfriikeille.
Auto- ja rockfriikeille. Ohjaaja John Carpenter sanoo tätä pelkäksi rutiinityöksi eikä siitä sen enempää. Kriitikotkin haukkuivat alimpaan rakoseen.
Mutta sanottua parempi tämä on. Stephen King -filmatisoinnit ovat vaikeita toteuttaa kankaalla laajan tunne- ja tapahtumaskaalansa vuoksi.
Elokuva tavoittaa kirjan sanoman hyvin. Kirjan jokainen luku alkoi 1950-luvun rocklyriikalla, jossa kerrottiin autoilusta.
Väinö Linnan Jussi Koskela ei vaimolleen liiemmin virkannut, mutta puhui hevoselleen. Jenkit puhuvat autoilleen.
Plymouth Fury 58:n tekoset kuuluvatkin symboliseen sarjaan. Kuvaa myös nuorten elämää vuonna 1979 hienosti. Juuri samaan aikaan Suomessakin riehui 1950-luvun nostalgiavillitys Teddy & the Tigerseineen, sarkatakkeineen ja amerikanaatteineen.
Kuva ja ääni ovat molemmat kehittyneet kivasti aiemmasta DVD:stä. Kuva on toki edelleen ripauksen pehmeä, mutta jälki on moitteettoman vakaata ja väritoistoaan myöten luontevaa. Reunavärinä on jäänyt HD-kuosin myötä pois ja jälki on miellyttävän jäsentynyttä niin päivänvalossa kuin varjoissakin - vaikkei antia erityisen erottelevaksi voikaan kehua. Ääniraita toistaa dialogin selkeästi ja musiikin vetoavasti, joskin hivenen tunkkaisesti.
Ekstroissa ohjaajan ja elokuvantekoa innolla ahmineen Keith Gordonin kommenttiraita, poistettuja kohtauksia (25 min.) ja kolme hyvää retrospektiivistä making of -henkistä koostetta (48 min.). (PS/IJ)