Mar­vel- ja DC-sar­ja­ku­vien kul­ta-ai­ka me­ni 1960- ja 1970-lu­vuil­la suo­ma­lai­sil­ta li­ki si­vu­suun ko­va­selkäi­sestä Hämmäs­tyttävä hämähäk­ki-leh­destä huo­li­mat­ta. Sa­maan ai­kaan kaik­ki ame­rik­ka­lais­nuo­ret ah­mi­vat ih­meel­li­siä seik­kai­lu­ja. Nyt he hamst­raa­vat niitä kal­lii­na juh­la­pai­nok­si­na, ko­vis­sa kan­sis­sa tie­tys­ti.

S­tan Leen ideoi­mat sar­ja­ku­va­hah­mot ovat tul­leet tu­tuik­si lä­hinnä elo­ku­vi­na vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na. Yllättäen gen­reä on to­teu­tet­tu suh­teel­li­sen hyvällä maul­la ai­na­kin X-Men –e­lo­ku­vis­ta läh­tien.

Ih­me­ne­lo­set on Mar­ve­lin pe­rusk­las­sik­ko­ja, jos­sa vii­den tie­de­mie­hen DNA:t saa­vat ava­ruus­purs­kauk­ses­sa la­tauk­sen, jo­ka joh­taa eri­lai­siin tai­toi­hin (tu­li-, ki­vi-, teräs-, ku­mi­mie­het ja nä­kymätön nai­nen).

Ta­ri­na lo­pah­taa oi­keas­taan vas­ta vii­mei­sen var­tin ai­ka­na. Yhtälö on li­ki mah­do­ton: te­hos­tei­ta ei voi ylittää lo­put­ta­mat­to­miin.

Tun­nel­ma tun­tuu kui­ten­kin oi­keal­ta. Huu­mo­ri miel­lyttää ja Stan Leen kir­joit­ta­ja­tii­mil­le omi­nai­nen ai­kui­nen dia­lo­gi kuu­los­taa luon­te­val­ta. Tämä ei ole spoi­le­ri: Jes­si­ca Al­ba rii­suu­tuu il­ko­sil­leen ja Stan Lee ca­meoi pos­ti­poi­ka­na.